Israelin vaalien arvoituksellinen tulos:
Pinnalta katsoen Israelin vaalikamppailu oli keskustaoikeistolaisen Kadima-puolueen Tzipi Livnin ja oikeiston Likud-puolueen Benjamin Netanyahun kaksintaistelu. Tässä kamppailussa Livni veti niukasti pitemmän korren: Kadima sai 28 paikkaa ja Likud 27 paikkaa knessetin 120 paikasta.
Jommasta kummasta, Livnistä tai Netanyahusta myös tulee seuraava pääministeri.
Siitä huolimatta vaalien varsinainen voittaja oli Avigdor Liebermanin äärioikeistolainen Yisrael Beiteinu -puolue, joka sai neljä lisäpaikkaa. Samalla se 15 paikallaan ohitti työväenpuolueen, joka romahti 19:stä paikasta 13:een.
Raaka vaalimatematiikka osoittaa, että hallitusta on lähes mahdoton muodostaa ilman Liebermania. Ainoastaan liittoutumalla yhteen Netanyahu ja Livni pystyisivät ohittamaan Liebermanin, ja silloinkin he tarvitsisivat vähintään kuusi lisä-ääntä taakseen.
Kaikissa muissa vaihtoehdoissa hallituksen avaimet ovat Liebermanin taskussa. Tämä tarkoittaa, että Lieberman voi hinnoitella puolueensa tuen korkealle ja sanella tiukat ehdot seuraavalle hallitusohjelmalle.
Käytännössä tuleva hallituspohja ratkenneekin niissä keskusteluissa, jotka presidentti Shimon Peres käy Liebermanin kanssa. Hallituksen rungoksi tulee Yisrael Beiteinu ja Liebermanin valitsema tarjokas kahdesta suurimmasta puolueesta.
Vasemmistolle
jälleen tappio
Israelin tiistain vaalien tulos merkitsee kaiken kaikkiaan huomattavaa siirtymää oikealle.
Vasemmistolle vaalit sen sijaan olivat murskatappio. Työväenpuolue, joka vuosikymmeniä oli toinen johtavista puolueista, putosi neljänneksi ja sai hädin tuskin kymmenen prosenttia äänistä.
Ehud Barak saanee toistamiseen väistyä työväenpuolueen johdosta – hänhän hävisi kerran aikaisemmin vaalit ollessaan pääministeri, mutta teki comebackin. Ennen vaaleja Barak sanoi, että puolueen pitäisi saada lähemmäs 20 paikkaa, jotta hän voisi jatkaa puolustusministerinä. Vaalien jälkeen Barak näytti höpisevän jotakin siihen suuntaan, että nyt ryhdyttäisiin uudistamaan työväenpuoluetta hänen johdollaan.
Aivan yhtä surkeasti kävi työväenpuolueesta vasemmalla olevalle Meretz-puolueelle, jonka paikkaluku putosi viidestä kolmeen.
Aivan koko totuutta vasemmiston suosiosta eivät nämä tulokset kerro, koska osan vasemmistolaisista uskotaan äänestäneen Livniä suuremman pahan eli Netanyahun torjumiseksi.
Silti tulos oli yksi askel lisää pitkään jatkuneessa trendissä, jossa eurooppalaistaustaisten ashkenasi-juutalaisten keskiluokan kannattama perinteinen vasemmisto hiipuu. Lähi-idästä peräisin olevien sefardi-juutalaisten jälkeläiset, uudemmat Venäjän-siirtolaiset sekä työväki äänestävät pääsääntöisesti oikeistoa ja äärioikeistoa.
Odotuksen palkaksi
heikko hallitus
Livnin on vaikea saada hallitukseen tarvittavaa enemmistöä taakseen. Ns. rauhankoalitioon lasketuista puolueista koostuu vasta 44 paikkaa.
Sen sijaan oikeiston ns. nationalistiseen koalitioon kuuluvilta puolueilta löytyy 65 paikkaa Netanyahun pääministeriyden taakse, mikäli Lieberman ei tee rajaviivan ylittäviä kauppoja.
Loput 11 paikkaa menivät arabipuolueille, jotka tuskin ovat hallituslaskelmissa mukana. Ne ovat kuitenkin usein luottamusäänestyksissä tukeneet vasemmistoa.
Käsitteen ”rauhankoalitio” voi kyllä äskeisen Gazan sodan valossa hyvin panna lainausmerkkeihin. Vanhaa sanontaa mukaillen voisi kysyä, että jos kyyhkyt ovat tällaisia, niin mihin me enää tarvitsemme haukkoja?
Nykyisen Livnin-Barakin-Olmertin hallituksen aikana on lisäksi laajennettu Länsirannan juutalaissiirtokuntia entistäkin vauhdikkaammin.
Sellaiselle optimismille, joka haluaa nähdä Lähi-idässä olevan jonkinlaisen pitkän aikavälin ”rauhanprosessin” meneillään, Israelin vaalitulos oli huonoin mahdollinen.
Tasaväkisyys merkinnee sitä, että hallitusta muodostetaan pitkään ja hartaasti. Kun hallitus saadaan aikaiseksi, siitä tulee heikko. Ja koska vaalit käytiin Gazan sodan kyllästämässä ilmapiirissä, hallituksen linjasta tulee jyrkkä.
Koska myös palestiinalaiset ovat pahasti jakautuneita ja heilläkin on heikko hallitus, vaatii rauhanprosessiin uskominen todellista optimismia.
Yhdysvallat ei ole juuri peitellyt, että se näkisi hallituksen johdossa mieluummin Livnin kuin Netanyahun. Barack Obama on asettanut tavoitteekseen nopean etenemisen kohti Lähi-idän neuvotteluja, mutta joutunee pysymään kärsivällisenä.
Vaalijärjestelmän
ongelma
Vaalien jälkeen Israelin puoluejohtajien oli helpoin löytää yhteisymmärrystä siitä, että Israelin vaalijärjestelmä kaipaisi uudistamista.
Israelissa on samanlainen suhteellinen vaalitapa kuin Suomessa, sillä erotuksella, että Israelissa koko maa on yhtenä vaalipiirinä.
Mutta se mikä toimii konsensus-Suomessa suhteellisen hyvin, ei toimi konflikti-Israelissa. Poliittinen kenttä on Israelissa jakautunut kymmeniin pienpuolueisiin, ja kahden prosentin äänikynnyksen yli pääsi esim. näissä vaaleissa 12 puoluetta. Tämä on johtanut pysyvään heikkojen hallitusten ja ennenaikaisten vaalien kierteeseen.
Vuosina 1996–2001 äänestäjät valitsivat Israelissa suoraan pääministerin. Sen ajateltiin vähentävän poliittisen kentän pirstoutumista, mutta kävikin päinvastoin. Äänestäjät pystyivät entistä huolettomammin äänestämään pienpuolueita, koska ei ollut tarvetta vaikuttaa pääministerin valintaan äänestämällä jotakin suurimmista puolueista.
Vuodesta 2003 lähtien palattiin vanhaan systeemiin, jossa pääministeri ratkaistaan vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa.
uutiskirje 