Nato-jäsenyys ei innosta Osmo Apusta

Professori Osmo Apunen sanoo, että Suomen EU-politiikka on ponnetonta ja että Suomen Nato-jäsenyydestä saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Apunen vertaa Urho Kekkosen aikaa ja tätä päivää ja sanoo, että tilanne on nyt kokonaan toinen.

– Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoidettiin Kekkosen aikaan perinteiseen tapaan kahdenvälisillä suhteilla. Suomi oli silloin itsenäinen valtio, joka koetti pärjätä pienenä isojen joukossa. Kylmä sota aiheutti sen, että Venäjä oli tavattoman merkittävä. Sen merkitys ulkopolitiikassa oli keskeinen.

Tänä päivänä EU-Suomen ulkopolitiikan painopiste on siirtynyt selvästi maan rajojen ulkopuolelle.

– Ollaan palattu samanlaiseen tilanteeseen, jossa oltiin ennen vuotta 1917. Silloinhan Suomi oli sisäisesti autonominen mutta ulko- ja puolustuspolitiikka oli Venäjän keisarikunnan vastuulla. Nyt ulkopolitiikan painopiste on Brysselissä.

Apunen arvioi, että perinteisen itsenäisen valtion ulkopolitiikasta luopumisen jälkeen ei ole saatu samanlaista otetta monenkeskisestä EU-ulkopolitiikasta.

– Nyt yritetään ikään kuin seurailla muita ja täyttää sitä isompaa tilauskirjaa.

EU:ssa pitäisi ajaa
rohkeasti omaa etua

EU:ssa pitäisi Apusen mukaan ajaa nykyistä rohkeammin Suomen omaa etua.

– Kaikki EU-maat, varsinkin isommat maat, pelaavat koko ajan omaan pussiinsa, mutta eivät suomalaiset. Tämä on ollut harkittu linjavalinta, että ollaan luokan paras oppilas.

Apunen mukaan Suomi jatkaa samanlaista avuliaan oppilaan politiikkaa, mitä se harjoitti jo kylmänsodan aikana. Suomi oli eräänlainen kätilö Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain suhteissa. Se ei ottanut omaa kantaa mihinkään asiaan, mutta yritti olla hyödyksi muille.

– Kyllä tämä on selvä valinta, että me luovutaan kansallisesta profiilista ja ryhdytään ikään kuin yhteisten asioiden rakentajiksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että yritetään vain mahdollisimman tunnollisesti panna kaikki veneentervausdirektiivit täytäntöön. Nämä ovat vähän koomisia asioita.

Apunen sanoo, ettei EU:sta ole saatu juuri mitään tukea.

– Kaksi asiaa, jotka Suomen idänsuhteita todella hiertävät, ovat puutullit ja rekkajonot. EU ei ole sormeakaan heilauttanut kummassakaan asiassa.

Apunen ei usko, että Kekkosen aikana olisi tällaista tapahtunut.

– Kyllä ne rekat olisivat jääneet sinne rajan toiselle puolelle. Vaikka me kuinka silloin kyyristeltiin, niin jos venäläiset olisivat panneet tuollaisen määrän rekkoja seisomaan Suomen puolelle, niin mikä huuto täällä olisi syntynyt. Kyllä Kekkonen olisi painunut Zavidovoon hyvin äkkiä. Nyt vain vaimeasti urputetaan.

Apusen mukaan Suomen tilanne on nyt erilainen kuin mitä se oli EU:hun liityttäessä.

– Silloin ei kannattanut heti ruveta ryppyilemään. Mutta nyt kun on tapahtunut laajentuminen ja sinne otetaan mukaan persaukista porukkaa, niin tilanne muuttunut.

– Suomi ei nykyään ole mitään sellaista EU:n ydinvaltioiden joukkoa. Nyt vingutaan samaan tapaan oven takana kuin muut. Suomi on vajonnut pikkuvaltion asemaan.

Nato-jäsenyys ei Venäjälle yhdentekevä

Apunen ei usko, että Suomi on Venäjälle nykyään erityisen tärkeä – muissa kuin Nato-kysymyksissä.

– Suomella on tavallaan onni ensimmäisen kerran sitten vuoden 1918 olla Venäjän kannalta kutakuinkin yhdentekevä paikka. Pienen valtion kannalta on aina huono, jos siitä ovat suuret kovasti kiinnostuneita.

– Mutta Nato-jäsenyys tarkoittaisi, että Suomesta tulisi sotilasliiton etumaastoa.

Suomi oli koko kylmänsodan ajan Neuvostoliiton etumaastoa.

Nyt Suomi on Apusen mukaan eräänlaisessa välitilassa.

Jos Suomi liittyisi Natoon, Venäjä suhtautuisi luonnollisesti Suomeen toisella tavalla. Venäjä ryhtyisi uuden tilanteen velvoittamiin sotilaallisiin turvatoimiin.

– Jos mennään Naton jäseneksi, niin silloin Suomen puolustuslaitoksen organisaatiokin muuttuu, koska silloin tietty osa puolustuslaitoksen tehtävästä muuttuu puolustusliiton tarpeita palvelevaksi.

Apunen näkee Nato-jäsenyydessä vaaroja.

– Nato-jäsenyys todennäköisimmin järkyttäisi tätä nyt suhteellisen hyvää idänsuhteiden tilaa. Puhe, että se olisi venäläisten kannalta yhdentekevää, niin en nyt siihen usko.

Venäjän Itämeren strategisesti tärkeän laivaliikenteen kannaltakaan Suomen Nato-jäsenyys ei ole Apusen mielestä yhdentekevä.

– Venäjälle Itämeren reitin merkitys on noussut valtavasti. Sillä on taloudellista ja sotilaallista merkitystä. Heidän kannaltaan Suomen Nato-jäsenyys ei ole yhdentekevää. Nato on jo nyt etelärannalla, Virossa. Jos se tulisi vielä pohjoisrannalla, niin sillä olisi ihan välitöntä vaikutusta.

Puolueettomuus-politiikassa vielä käyttökelpoisuutta

Apunen arvioi, ettei Suomen pitkään jatkunut puolueettomuuspolitiikka ole tänä päivänä niin vanhanaikaista kuin puhutaan. Siinä olisi paljon käyttökelpoisia aineksia, nykypolitiikan parantamiseksi.

Suomi on Apusen mukaan nyt välitilassa oleva maa.

Apusen mukaan ei ole väliä, kutsutaanko välitilassa olevaa maata puolueettomaksi vai ei. Tärkeintä on, että oltaisiin aidosti liittoutumattomia.

– Suomen kannattaisi vahvistaa tällaista välitilaprofiilia. Koska EU on niin hajanainen ja loppujen lopuksi niin voimaton, tällainen mallijäsen ei saavuta kaikkea, mikä olisi mahdollista. Tällaisen välitilapolitiikan säilyttäminen, sen hyödyntäminen ja korostaminen nostaisi Suomen profiilia.Välitilan avulla pieni maa voisi hyötyä enemmän kuin olemalla jossain isossa huutokuorossa, jossa kuitenkin velvoitteita tulee enemmän kuin oikeuksia.

– Jos nyt jonkinlaista kansallista ulkopolitiikan profiilia halutaan, niin kyllä se tällaisesta aktiivisesta välitilan politiikasta voisi nousta.

Välitilapolitiikan sijaan Suomi korostaa Nato-optiotaan, liittoutumismahdollisuuttaan.

Apunen uskoo, että puhe Nato-optiosta johtuu pitkälti sisäpoliittisesta tarpeesta.

– Kukaan ei vain oikein uskalla sanoa Natolle ei. Ei uskalleta ottaa sitä riskiä.

Vaikka Apunen suhtautuu Suomen Nato-jäsenyyteen nihkeästi, hän ymmärtää Suomen yksinjäämisen pelon historian kautta. Suomi on aina vuodesta 1918 lähtien hakenut liittoutumista isomman kanssa.

– Liittoutuminenhan on Suomen perinteinen ratkaisu, koska meillä on se käsitys, että ei yksin pärjätä. Sikäli Kekkosen myöhempi aika oli ihailtavaa, että uskallettiin yrittää olla ilman liittolaista.