Viime aikoina on käyty paljon keskustelua työmarkkinoiden kannustinongelmista ja huomio on keskittynyt lähinnä sosiaaliturvan muodostamaan kynnyspalkkaan. Kynnyspalkalla viitataan siihen, ettei sosiaaliturvaa nauttivan henkilön kannata ottaa työtä vastaan, mikäli siitä saatava palkka ei ylitä merkittävästi sosiaaliturvan tasoa. Näkemys perustellaan taloudellisella kannattavuuslaskelmoinnilla.
Sosiaaliturvakytkennän tähden huomio on keskittynyt ainoastaan vähimmäisetuuksien varassa eläjiin tai pienipalkkaisiin työntekijöihin. Näin ollen keskustelun ulkopuolelle on rajautunut taloudellisesti hyvin merkittävä ryhmä: todella suuripalkkaiset yritysjohtajat.
Erityisesti näin taantuman ja uhkaavan laman aikoina on erittäin tärkeää, että pidetään huolta talouden vetureina toimivien tahojen motivaatiosta työskennellä.
Kannustinongelmista keskusteltaessa toimivimmaksi kannustimeksi on usein todettu niin sanotut keppimenetelmät eli taloudellisten etujen menetykset. Sen sijaan porkkanoita on pidetty toimivuudeltaan vähemmän merkittävinä motivaation kohottajina.
Kun tarkastelemme suuripalkkaisten yritysjohtajien tulotasoa, on selvää, ettei heillä ole todellista taloudellista kannustinta työntekoon. Päinvastoin he voivat toimeentulonsa kannalta olla yhtä hyvin tekemättä mitään, sillä pelkästään heidän yhden vuoden palkkansa riittäisi elättämään heidät ja heidän perheensä useita vuosia eteenpäin.
Suuret tulot aiheuttavat nyky-Suomessa siis merkittävän kannustinongelman. Tätä epäkohtaa alleviivaa erityisesti talouden huolestuttava tila. Suomen pidemmän tähtäimen toimeentulo on keskeisiltä osin riippuvainen näiden tahojen kyvystä kartuttaa yhteiskunnallista varallisuuttamme.
Huippujohtajia onkin syytä kannustaa työntekoon tehokkaimmin mahdollisin keinoin. Taloudelliseen kannattavuuslaskelmointiin perustuvan ajattelun mukaan tehokkain keino on vähäiset tulot. Tällaisen logiikan mukaan yhteiskunnan etuna on, että huippujohtajien palkkoja leikataan rajusti, koska tuntuva tulotason alentuminen kannustaa heitä tekemään työnsä parhaiten.
Lyhyesti sanottuna: johtajien tulotason pitää olla niin alhainen, että heidän toimeentulonsa on suoraan riippuvaista heidän jokapäiväisestä työpanoksestaan!