Saksalaisprofessorin kovat kokemukset DDR:n vankiloissa:
– Hirveintä oli elää kolme vuotta aivan umpiossa, kymmenen neliön ikkunattomassa kopissa, joka kesäisin oli tukahduttava ja talvisin jäätävä. Ja täydellinen epätietoisuus tulevasta lamaannutti, kuvaa saksalaisprofessori Manfred Görlach, 72, olojaan Itä-Saksan vankiloissa vuosina 1961–64.
– Tiedonhaluista ihmistä katkeroitti olla ilman yhtään kirjaa, ilman kynää ja paperia. Satunnaiset koppitoverit olivat Stasin tiedottajia, ja aina vaani uuden sabotaasituomion uhka.
Görlachista tuli sittemmin englannin kielen professori Kölnin yliopistoon. Eläkkeelle jäätyään hän asuu Heidelbergissä, tutkii ja esitelmöi yhä ahkerasti. Helsingissä hän kävi maanantaina yliopistolla puhumassa sekä kielitieteestä että vankeusajastaan.
Muuri muutti
tilanteen
Vuonna 1961 Görlach viimeisteli kielten ja filosofian opintojaan Freie Universitätissä Länsi-Berliinissä. Elokuun 13. päivänä pystytetyn Berliinin muurin oloissa hänen asemansa kävi sikäli ainutlaatuiseksi, että länsisaksalaisena hän saattoi yhä vierailla rajoituksetta Itä-Berliinissä.
Liikkumisoikeus mahdollisti sen, että Görlach alkoi auttaa itäsaksalaisia ystäviään pakenemaan muurin länsipuolelle.
– Kun minulta pyydettiin, että ”auta minut ulos”, en voinut kieltäytyä – nähdessäni läheltä miten suurta epäoikeudenmukaisuutta ihmiset kokivat. Ja se, että 1930-luvun saksalaisia oli haukuttu silmien ummistamisesta Hitlerin diktatuurilta, yllytti minua vastarintaan.
Pari pakokeikkaa onnistui Görlachin lännestä tuomilla passeilla. Esimerkiksi muuan Brigitte-ystävä livahti Länsi-Berliiniin ruotsalaisen henkilöyden ja parin opetellun ”jag förstår ingenting” -tyyppisen fraasin turvin – ja länsimaisesti meikattuna.
”Siitä tuli 976
päivän helvetti”
Aloittelijat sortuvat virheisiin – niin myös Görlach ystävineen. He eivät tajunneet, että DDR:ssä etenkin opiskelijoiden länsikirjeenvaihto höyrytetään auki. Riitti, että yksi viesti joutui Potsdamissa vääriin käsiin. Stasi viritti oitis hiirenloukun, johon Görlach Itä-Berliinissä astui 13. joulukuuta 1961.
Siitä alkoi Görlachin kokemusmatka Itä-Saksan vankiloihin. Stasin luunkovien kuulustelusessioiden jälkeen hän sai ”ihmiskaupasta” neljä vuotta kuritushuonetta.
Hän kärsi tuomiotaan useammassa paikassa, esimerkiksi natsienaikaisessa Brandenburg-Gördenin vankilassa, jonka DDR oli avannut uudelleen pitkäaikaisvangeilleen. Itä-Saksan 1960-luvun pääministeri Erich Honecker oli istunut samassa laitoksessa natsien vankina 12 vuotta.
Pakkotyön, huonon ravinnon, eristyksen ja henkisen deprivaation uuvuttama Görlach vapautui heinäkuussa 1964.
Vanki vaihdettiin
banaaneihin
Hieman aiemmin Yhdysvallat oli ostanut Sikojen lahden operaatiossa vangittuja sotilaitaan vapaaksi Kuubasta. Malli siirtyi Saksaan. Bonnin hallitus teki ostotarjouksen DDR:lle, joka määritteli yhden poliittisen vangin hinnaksi 40 000 D-markkaa.
– Vielä minusta maksu suoritettiin banaaneina ja appelsiineina, mutta myöhemmin Itä-Saksa siirtyi rahastamaan vain kovassa valuutassa.
Lienee selvää, että vangeista saadut hedelmät menivät puolue-eliitin juhlapöytiin, eivät tavallisten lasten vitamiinitilannetta parantamaan.
Manfred Görlach ei paheksu sitä, että Länsi-Saksa päätti alkaa lunastaa ihmisiä rahalla vapaaksi. Hänen mukaansa jokainen vapautus oli inhimillisempää kuin vankiloiden mielivalta ja määräämättömät vankeusajat.
Vuoteen 1989 mennessä Itä-Saksasta ehdittiin ostaa kaikkiaan 33 500 poliittista vankia.
– Meistä maksetut summat eivät kuitenkaan kohonneet niin valtaviksi, että sen rahan voisi väittää merkittävästi pitkittäneen Itä-Saksan diktatuurin elinaikaa, Görlach arvioi.
– Talouteenhan Itä-Saksa pitkälti kaatui, mutta sittenkin aivan eri mittaluokan tekijöihin.
uutiskirje 