Elokuvasäätiön Jukka Asikainen haluaa pitää suomalaiselokuvien ensi-iltojen määrän pienenä
Katsojiin menevää elokuvaa ei ainakaan ole unohdettu. Markus Selinin Solar Films on kerännyt 2000-luvun suurimman tukipotin.
– Ei säätiön linja ole radikaalisti muuttunut, sanoo Jukka Asikainen.
– Tähän työhön kuuluu, että haistaa mitä on tulossa, ja tällä hetkellä taide-elokuvaan on imua. Mutta esimerkiksi kansainvälistymistä pitää hakea kaikilla genreillä, ei pelkästään niin sanotulla taide-elokuvalla.
Asikaisen mukaan päätökset elokuvien tukemisesta syntyvät edelleen sulassa sovussa ja konsensus vallitsee. Jokainen hanke käsitellään tapauskohtaisesti.
– Monessa asiassa joutuu päättämään konkreettisesti ihmisten tulevaisuudesta ja duuneista, joten on syytäkin olla huolellinen.
Koulutukseltaan Asikainen on dramaturgi. Kun hän sai tietää tulevasta työstään Elokuvasäätiössä, hän odotti Lahdessa teatteri-esityksensä ensi-iltaa. Tekijätausta helpottaa Asikaisen mielestä nykyistä työtä.
– Olen aina haltioissani kaikista uusista ideoista ja käsikirjoituksista, ja se korvaa kaiken – helvetin, Asikainen hymähtää.
Se helvetti on tärkein osa työn arkea. Siihen kuuluu jyvien erottaminen akanoista. Tuotantoneuvojille tulleista käsikirjoituksista osa hylätään ja osaa aletaan hioa elokuvaksi. Projekteja voi olla eri tuotantovaiheissa monia kymmeniä. Pitkiä fiktioelokuvia näistä jalostuu yleisön nähtäväksi vuosittain tusinan verran.
Tästä tusinasta vain muutama menestyy.
Asikainen linjaa yhden keinon laadun paranemiseen: kotimaisten ensi-iltojen määrä pidetään ennallaan. Eikä määrää ainakaan lisätä, mieluummin vaikka vähennetään.
Tuottajat haluavat
riskinsä
Koko 2000-luvun tuotantotuen määrä on ollut yhtä elokuvaa kohti suhteellisen suuri: 500 000–700 000 euroa. Käytännössä se tarkoittaa noin kolmannesta koko elokuvan rahoituksesta. Muu rahoitus saadaan yleensä televisioyhtiöiltä ja sponsoreilta.
Asikainen haluaa pitää yhden elokuvan julkisen tuen suurena ja näin ensi-iltojen määrän pienenä. Osa tuottajista vastustaa tätä linjausta.
Ainakin Markus Selin, Solar Filmsin vastaava tuottaja, haluaisi lisää elokuvia ensi-iltaan.
– Suomessa pitäisi tehdä enemmän elokuvia vähemmällä tuella elokuvaa kohti. Tuottajilla pitää olla oma riskinsä elokuvan tekemisessä, Selin sanoo.
Tämän ajatuksen Asikainen tyrmää.
– En ole samaa mieltä tuottajan riskin nostamisesta. Ruotsissa nostettiin ensi-iltaelokuvien määrää kolme vuotta sitten, ja tuloksena oli kaikille elokuville vähemmän katsojia. Ensi-iltojen määrää ei siis kannata nostaa, Asikainen summaa.
Mutta voisiko ensi-iltojen vähentäminen johtaa siihen, että suuret tuotantoyhtiöt saavat entistä määräävämmän aseman?
– Omilla päätöksilläni yritän estää, etteivät ne saa kaikkea rahaa. Velvoite on kuitenkin olla koko elokuva-alan rahoittaja.
Suuret luottavat jälkitukeen, jota jaetaan elokuvan katsojamäärän perusteella. Parhaimmillaan tuen voi jopa tuplata jälkituen ansiosta. Pienet ovat riippuvaisempia ennakkotuesta.
– Kansaan menevät elokuvat vaativat vähemmän ennakkotukea ja enemmän jälkitukea.
Harvojen
herkkua
Silti aiempien tuotantoneuvojien neuvomissa tukipäätöksissä korostuu suurten asema. Yhteensä tukea on jaettu 2000-luvulla 138 pitkälle elokuvalle. Suurimman potin on vienyt Solar Films. Ohjaajista ylivoimaisesti tuetuin on Aleksi Mäkelä, jonka kaikille kuudelle elokuvalle on myönnetty tukea yhteensä yli neljä miljoonaa euroa.
Silti juuri Mäkelä on arvostellut säätiön nykyistä linjaa kovin sanoin. Taustalla on ehkä enemmän pelko siitä, että mainstream-elokuva menetti oman luottomiehensä Olli Soinion lähdettyä elokuvasäätiöstä.
Kysyttäessä Mäkelä kieltäytyi kommentoimasta enää asiaa.
Nykylinjausta ei tosin voi liiallisesta taiteellisuudesta syyttää. Tänä vuonna Asikainen on ehtinyt suosittaa tukea Renny Harlinin Mannerheim-elokuvalle, ja viime vuonna tukea sai Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla.
Asikaisen panos päätöksentekoon alkaa kunnolla näkyä vasta parin vuoden kuluttua.
– Omaa mielipidettään tässä joutuu nielemään. Tukipolitiikan muutos on mielessä käynyt, mutta tuntuisi väärältä käyttää veikkausvoittovaroja omien mieltymysten ajamiseen, Asikainen sanoo.
Harrastelijoille
tukea
Asikaisen mukaan on tärkeää pitää kenttä monipuolisena, myös elokuvan lajityyppien suhteen. 2000-luvulla on nähty muutamia poikkeuksia perinteisen ihmissuhdedraaman ja komedian joukossa, mutta Asikaisen mukaan uudet genrevaltaukset voivat kuitenkin olla vähissä. Kauhu ei ainakaan vakuuttanut – Dark Floors ja Sauna floppasivat.
Suurempia, asenteellisia muutoksia suomalaisessa elokuvakentässä on tosin tulossa.
– On ennustettu, että Suomessa löytyisi rakenteita halvemmalla ja nopeammin tehtyyn elokuvaan. Tekijöitä voi löytyä elokuvakoulutuksen ulkopuoleltakin, Asikainen sanoo.
Harrastelijapohjalta tehtyjä elokuvia ei yleensä ottaen ole ennen tuettu, sillä säätiö on vaatinut ammattimaisuutta. Harvojen herkku on tulossa kaikkien saataville.
Ehkä amatöörielokuvat alkavat niittää mainetta – myös ulkomailla. Tamperelaisten kieli poskella ja vähillä rahoilla tekemä Star Wreck on yksi 2000-luvun menestyneimmistä suomalaiselokuvista.
Tuetuimmat ohjaajat 2000-2009:
1) Aleksi Mäkelä (6 elokuvaa) 4 122 752 euroa.
2) Aku Louhimies (6) 2 968 682
3) Timo Koivusalo (4) 2 389 911
4) Markku Pölönen (4) 2 153 645
5) J-P Siili (3) 1 920 060
6) Olli Saarela (3) 1 722 319
7) Dome Karukoski(3) 1 675 000
8) Ilkka Vanne (3) 1 466 832
9) Aleksi Salmenperä (2) 1 400 000
10) Claes Olsson (2) 1 400 000
Tuetuimmat tuotantoyhtiöt 2000-2009:
1) Solar Films Oy (14 elokuvaa) 7 681 434 euroa.
2) MRP (9) 5 352 356
3) BlindSpot Pictures (7) 4 546 407
4) KinoProduction (6) 4 195 959
5) Helsinki Filmi (8) 4 069 212
Katsotuimmat elokuvat 2000-luvulla:
1) Pahat pojat (2003) Aleksi Mäkelä 614 623 katsojaa. Solar Films
2) Matti (2006) Aleksi Mäkelä 461 665 Solar Films
3) Rentun ruusu (2001) Timo Koivusalo 350 875
4) Heinähattu ja vilttitossu (2002) Kaisa Rastimo 319 596
5) Levottomat (2000) Aku Louhimies 290 448
6) Joulutarina (2007) Juha Wuolijoki 281 615
7) Sibelius (2003) Timo Koivusalo 272 594
8) Rölli ja metsän henki (2001) Olli Saarela 262 224
9) Minä ja Morrison (2002) Lenka Hellstedt 245 647
10) FC Venus (2005) Joona Tena 237 708
Eniten tukea/katsoja 2000-luvulla:
1) Broidit (2003) Esa Illi 913,79 euroa.
2) V.O.I.T.K.A Metsän veljet (2004) Pekka Lehto 254,92
3) Jumalan morsian (2004) Lapsui ja Lehmuskallio 249,53
4) Matka kohti valoa (2001) Kai Nordberg 203,80
5) Työväenluokka (2004) Veikko Aaltonen 203,54
6) Kuoleman kasvot (2003) Kiti Luostarinen 199,47
7) Pitkin tietä pieni lapsi (2005) Susanna Helke ja Virpi Suutarinen 171,49
8) Maa (2001) Veikko Aaltonen 116,71
9) Punk-tauti joka ei tapa (2008) Jouko Aaltonen 102,00
10) Eläville ja kuolleille (2005) Kari Paljakka 100,75
Vähiten tukea/katsoja 2000-luvulla:
1) Pahat pojat (2003) Aleksi Mäkelä 1,14 euroa.
2) Levottomat (2000) Aku Louhimies 1,23
3) Matti (2006) Aleksi Mäkelä 1,52
4) Rentun ruusu (2001) Timo Koivusalo 1,53
5) Kummeli Alivuokralainen (2008) Matti Grönberg 1,73
6) Risto Räppääjä (2008) Mari Rantasila 1,91
7) Heinähattu ja vilttitossu (2002) Kaisa Rastimo 2,11
8) Lupaus (2005) Ilkka Vanne 2,46
9) Onni von Sopanen (2006) Johanna Vuoksenmaa 2,46
10) Joulutarina (2007) Juha Wuolijoki 2,49
Tilastoissa näkyy pelkästään ennakkotuen määrä.
uutiskirje 
