Salme Vuorinen on aina tiennyt kenen joukoissa seisoo
Perjantainen aamupäivä on harmaa. Ilmatieteen laitoksella havaitaan Helsingin ensimmäinen räntäsade ja jäätävä itätuuli kääntää sateenvarjoja nurin Cafe Ekbergin ikkunan takana.
Sisällä ei palele. Salme Vuorisen läsnäolo lämmittää takkatulen lailla ja siniset silmät tuikkivat kirkkaasti.
– Tähtisilmäksi minua sanottiin nuorena, sanoo Vuorinen, 92, ja nauraa.
En ole kaatamassamaailmaa, vaanrakentamassa sitä.
Valokuvaajan läsnäolo ei saa häntä hermostumaan; ensimmäisen kerran häntä kuvattiin tässä samassa paikassa jo vuonna 1979. Silloin tuli voitto Unicefin järjestämässä lastenmarssi -kilpailussa.
– Ja pari vuotta sitten tämä kommarirouva oli Eevassa, hienostorouvien lehdessä, hän sanoo ja nauraa taas.
Ja nyt kuvataan jälleen. Syynä on hänen miehensä Harry Verner Vuorisen päiväkirjoihin perustuva kirja ”Myrskyn silmässä”.
Kauan kadoksissa ollut päiväkirja, mustakantinen ruutuvihko löytyi sattumalta, kun jo kuolleen Harry Vernerin entiseen kerrostalokotiin tehtiin kellarimurto ja ryöstäjät hylkäsivät kadulle pienen laukun. Salme Vuorinen on nyt koonnut kirjan Koverin keskitysleirillä olleen miehensä tekemistä muistiinpanoista.
Elämäkerran
arvoinen Salme
Salme Vuorinen haluaa rakentaa maailmaa totuudella. Hän ei usko kansan voivan olla yhtenäinen, ennen kuin menneisyys on selvitetty.
Harry Vuorisen päiväkirjoille olisi ollut monia halukkaita kustantajia, mutta kaikki olisivat halunneet julkaista myös Salme Vuorisen elämäkerran.
– Jos minä kerron tarinani, niin Koveri häipyy taustalle. Ja se on tärkeintä, että Koverin asiat tulevat julki.
Tämä takia kirjasta jätettiin pois rakkautta ja ”muuta pehmentävää”.
Kustantajien hinku Salme Vuorisen elämäkertaan on ymmärrettävä. Vuorisen elämä on ollut pitkä ja värikäs.
Salme menetti isänsä kansalaissodassa. Äiti oli kovilla neljän lapsensa kanssa ja lapset olivat välillä lastenkodissa. Kenen joukoissa seistään, siitä ei Salmella ole koskaan ollut epäselvyyttä. Lastenkodissa perustettiin omat taistelujoukot, jotka miekkailivat metsässä seipäillä ”hautausmaan pyllistysjoukkoja” vastaan.
– Me olimme aikamme kettutyttöjä, toimimme yöllä ja pimeässä.
1918 perustettu Suomen kommunistinen puolue toimi maan alla. Nuori ja rohkea Salme levitti tovereineen lentolehtisiä, mutta viipurilaiseen eristysselliin Salmen vei viaton rakkauskirje, jonka hän oli saanut pidätetyltä pojalta. Salme ei ilmiantanut tovereitaan ja lopulta hänet vapautettiin.
Sittemmin Salme on ollut kotirouvana, synnyttänyt neljä lasta, kärsinyt väkivaltaisessa avioliitossa. Hän on toiminut mekaanikkona Konelassa, emäntänä Neuvostoliiton kaupallisessa edustustossa, pyörittänyt Harry Vuorisen taksifirmaa ja hoitanut itsekseen liikunta- ja puhekyvytöntä Harrya. Muun muassa.
Kahden punaorvon
mutkikas polku
Salme (os. Kokkonen) tunsi jo lapsena Harry Verner Vuorisen, jonka isä oli myös kaatunut kansalaissodassa. Harry luki ja opiskeli paljon, aatetta ja muutakin. Juuri tiedonhalu johti Harryn ensimmäiseen pidätykseen armeijassa. Silloin hän sai puolentoista vuoden tuomion kielletyn kirjallisuuden hallussapidosta.
Harryn vangitseminen katkaisi nuorten rakkaustarinan ja molemmat menivät tahoillaan naimisiin. Vuosia myöhemmin Harryn traaginen onnettomuus saattoi heidät jälleen yhteen.
Aikana, jolloin Harry oli Koverissa, Salme eli ”ihan kokonaan toisessa maailmassa”, insinöörin rouvana Tampereella.
– Mutta aatteeni pidin. Kaikkein kauneimman kunniakirjan poliittisesta toiminnasta sain ensimmäiseltä mieheltäni. Suurlakon aikaan 1956 mies oli tehtaanjohtajana Wärtsilässä. Mies oli sanonut neuvotteluissa: Älkää te tulko minua valistamaan, minun vaimoni on niin kova kommunisti että te ette ikinä ole ollut!
Salmen ja aviomiehen poliittiset näkemykset edustivat kahta äärilaitaa, mutta politiikasta ei koskaan riidelty. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja alkoholi kuitenkin varjostivat liittoa, joka lopulta päättyi eroon.
Vapauduttuaan vankilasta 1937 Harry tuli Salmea tapaamaan. Harry pyysi Salmea eroamaan, mutta Salme oli päättänyt, ettei lasten kotia rikota. He antoivat tuolloin toisilleen romanttisen lupauksen; jos toinen on kuolemaisillaan, niin toinen tulee paikalle, oli elämäntilanne mikä hyvänsä.
Tämän lupauksen Salme joutui lunastamaan, kun Harry loukkaantui vakavasti ollessaan talkoolaisena Helsingin Kulttuuritalolla 1956. Salme hoiti liikuntakyvytöntä Harrya 39 vuotta, kunnes tuhopoltto vei pariskunnan kodin. Harry selvisi palosta, mutta menehtyi kuukautta myöhemmin sairaalassa.
Koverin leiri on
vaiettua historiaa
Koveri (tunnetaan myös Koverona) oli suomalaisten Itä-Karjalan Aunuksessa jatkosodan aikana ylläpitämä leiri. Kuusankoskelainen Harry päätyi leirille syytettynä valtiopetoksesta poliittisen aktivismin takia.
Koverin keskitysleirin aseena ei ollut kaasu, vaan nälkä ja silmittömän raaka kohtelu. Elämä leirillä oli äärimmäisen ankaraa. Suolla työskentelevät vangit elivät miten kuten syömällä horsmia, rottia ja käärmeitä, raaka peruna oli erään kevään kohokohta.
Harry Verner Vuorisen tarkat havainnot ajastaan ovat korutonta kertomaa. Lukija tempautuu mukaan leirielämän ankaruuteen ja lukee päiväkirjamerkintöjä kuin romaania. Mutta tämä on totta. Se mikä nyt tuntuu mahdottomalta, oli mahdollista. Tämä tapahtui, ei niin kovin kauan sitten, eikä toisella puolen palloa.
Kaiken kurjuuden keskeltä nousee päiväkirjamerkinnöissä myös lämpimiä muistoja, joista yksi on suomalainen keittiölotta.
Nälässä, kylmyydessä ja kärsimyksessä ei kuitenkaan ole mitään romanttista. Oltuaan Koverin leirillä puolitoista vuotta, Harry Vuorinen allekirjoitti poispääsypaperin.
Tunsin että tämä merkitsi lopullista eroa työväenliikkeestä, en kirjoittanut nimikirjoitustani ohranoille, vaan itselleni. Takanani oli parinkymmenen vuoden mukanaolo. Siitä kahdeksan ja puoli vuotta vankilassa, nyt keskitysleirillä ja pidätettynä. Olin antanut elämäni parhaat vuodet, mutta paljon oli muuttunut minun nuoruudestani. (Ote Myrskyn silmässä -kirjasta).
Harry Vuorinen pettyi leirillä ”sisärenkaaseen”. Vastustettuaan leirillä tovereiden keskinäistä väkivaltaa, hän joutui johtohahmojen epäsuosioon.
Leiriltä päästyään Harry ei päässyt vapaaksi, koska hänet koettiin yhteistyöhaluttomaksi. Hän joutui autopataljoonaan, jossa hänet pidätettiin uudelleen. Kun Harry ei suostunut ilmiantamaan vaimoaan, tuli kutsu kenttäoikeuteen.
Salme Vuorisen mukaan Harry ensimmäisine vaimoineen säästyi teloitukselta vain koska välirauha ehti väliin.
Kun sodan jälkeen oli tärkeää solmia hyvät suhteet Neuvostoliittoon, ”epäluotettavaa ainesta” tarvittiin taas. Koverin leirillä vankina ollut Matti Janhunen toimi sosiaaliministerinä, 11 vankia kansanedustajina. Moni vangeista istui myös merkittävien yhtiöiden johdossa.