Tshekin kaatuneen oikeistohallituksen EU-välitestamentti
EU:n uudesta itäkumppanuuden Prahan-ohjelmasta iloitsivat eniten Georgian Mihail Saakashvili ja Ukrainan Viktor Jushtshenko.
Edellinen ei pysty pitämään oppositiota kurissa edes mellakkapoliisin kumiluodein. Jälkimmäinen kerjää mitä tahansa lännen apua, kun mies ei saa enää oman kansan keskuudesta kuin 2–4 prosenttia tukea.
EU-puheenjohtaja Tshekin isännöimistä kolmesta huippukokouksesta viime torstaina ja perjantaina piti tulla pääministeri Mirek Topolanekin ja hänen EU-vetäjiensä, eurooppaministeri Alexandr Vondran ja ulkoministeri Karel Schwarzenbergin tähtihetki ja Tshekin EU-puheenjohtajuuden huipennus.
Toisin kävi. Huippukokoukset sujahtivat ohi latteasti olennaisten kysymysmerkkien varjossa. Moni valtionpäämies jätti kokoukset kokonaan väliin. Jokainen Topolanekia, Vondraa tai Schwarzenbergia kätellyt tiesi näiden olevan tehtävissään viimeistä päivää. Heillä ei enää ollut omassa maassaan poliittista valtakirjaa – epäluottamuslauseen he olivat saaneet jo maaliskuussa.
Vain puhtaita
jauhojako pussissa?
Ristiriidat näkyivät etenkin uutta itäisen kumppanuuden ohjelmaa avattaessa.
Itäkumppanuus on tietenkin luonteva aikaisempien naapuruusohjelmien jatke ja kehittely. Entisten neuvostotasavaltojen alueelle suuntautuva EU:n kiinnostus epäilemättä kouluttaa kumppaneita EU:n tavoille tai julistaa sanaa läntisistä arvoista.
Itäkumppanuuden aloite tuli kuitenkin Ruotsin ja Puolan suunnasta. Nämä maat ovat Venäjän mediassa julkaistavissa russofobia-mittareissa kärkitiloilla. Ohjelman laatimisesta ja sen taustoista vastasi paljolti Tshekin EU-käsikirjoitusten laatija Vondra, jota leikkisästi kutsutaan myös Yhdysvaltain Tshekin-kuvernööriksi.
Tuskin voi ihmetellä, jos Venäjällä suhtaudutaan uuteen Prahan-ohjelmaan varauksellisesti.
Vondran uskotaan toimineen juuri siihen suuntaan kuin amerikkalaisten haukkojen Bushin-Cheneyn-Ricen siivittämä demokratialähetystyö ja Venäjän-vastaisten niin sanottujen värivallankumousten kannustuspolitiikka edellytti.
Vondra siirtyy nyt rivisenaattoriksi kannattamaan USA:n Tshekin-ohjuskilpitukikohtaa vaikka amerikkalaisten omaa tahtoa vastaan.
Tietysti kumppanuusohjelma antaa pelivaraa myös Valko-Venäjän Aleksandr Lukashenkolle tai Moldovan Vladimir Voroninille. Heitä ei voi enää leimata eristetyiksi.
Uudet miehet,
uudet tuulet
Vondran ja Schwarzenbergin erottaminen ei välttämättä vielä raikasta EU:n idänsuhteita. Kesällä puheenjohtajana jatkaa Ruotsi ja sen ulkoministeri Carl Bildt.
Tshekin uusi ulkoministeri Jan Kohout ja eurooppaministeri, Tshekin Nato-lähettiläs Stefan Füle ovat kuitenkin diplomatian ammattilaisia. Kommunistipuolueen entisinä jäseninä ja Moskovan Kansainvälisten suhteiden instituutissa (MGIMO) opiskelleina he epäilemättä osaavat asennoitua tasapuolisemmin valtioiden suhteisiin kuin yhden yksipuolisen suunnan yhteistoimintamiehet.
Jushtshenkon kaatumisen jälkeen myös itäkumppanuuden avainmaan Ukrainan uusi johto epäilemättä osaa järjellisemmin huomioida EU:n ja toisaalta Venäjän tarpeet ja niiden yhteensovittelun omaksi edukseen.
Jos uhittelun valuvirhe Prahan-kumppanuuden toteutuksessa tulee korjatuksi, järkipeli luonee koko alueelle poliittista ja taloudellista vakautta.
Samat näköalat auttanevat Georgiaa selviytymään kravatinsyöjä-presidentistä.
Kaasua tarvitaan,
ja Turkkia
Juuri Georgiaan ja Turkin EU-jäsenyyden nopeuttamiseen liittyi Prahan toinen huippukokous eli Nabucco-kaasuputken rakentamishanke. Praha luonnehti sitä runollisesti uudeksi Silkkitieksi.
Nabucco-putkesta on puhuttu kahdeksisen vuotta. Samaan aikaan Venäjä on päättänyt rakentaa uuden Southstream-putken, joka Itämeren Northstreamin tavoin kiertää poliittisesti arat EU:n ja Venäjän välimaat.
EU:n Nabucco ja Venäjän Southstream kulkevat asiallisesti rinnakkain. Toistaiseksi kaasulähteiden valtaosa on Venäjän tilauksissa, mutta EU:n epäilemättä kannattaa syytää miljardeja euroja varaputkenkin rakentamiseen.
Kommentit tähdentävät samalla myös Turkin EU-jäsenyyttä. Isoa amerikkalaismielistä maata tarvittaisiin EU:n omien isojen vastapainoksi tasoittamaan Lissabonin saneluvoimasuhteita.
Kriisimielen-
osoitukset leviävät
Prahan työttömyyshuippukokous kokoontui jo valmiiksi riisuttuna Tshekin, Ruotsin ja Espanjan sekä työnantajien ja ay-keskusten voimin. Espanjan vasemmistolainen pääministeri Jose Luis Zapatero ei edes vaivautunut paikalle.
Kokous hyväksyi yleisiä periaatteita kriisitilanteen varalle. Mistään konkreettisista toimista Tshekin johdolla ei sovittu. Topolanekin uusliberalististen oikeisto-oppien mukaan toki valtion toimet pitää minimoida kriisin ratkaisuksi tai lieventämiseksi.
Tämä viisaus oli pohjana silloinkin kun Topolanek jo EU-puheenjohtajan puheessaan luonnehti Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman elvytystoimet ”tieksi helvettiin”.
Tshekin ja koko Keski-Euroopan ay-väki sen sijaan aikoo tämän viikon lopulla osoittaa suuntaa ulos kriisistä. Samalle Prahan Linnan torille, jossa kuukausi sitten puhui presidentti Obama, kokoontuu lauantaina ay-keskusjärjestö CMKOS:n mielenosoitus. Siitä odotetaan vuosikausiin mittavinta työväen voimannäyttöä. Yksin Kovo-liiton metallimiehet lupaavat tulla vähintään 5 000 jäsenen voimin.
CMKOS:n lehdistöedustaja odottaa ainakin parinkymmenen tuhannen ihmisen osanottoa. Samantapaisia tilaisuuksia järjestetään Euroopan muissakin pääkaupungeissa. Mielenosoitusten yhtenä pääaiheena on huomio, että moni työnantaja käyttää kriisiä vilpillisesti hyväkseen ajaakseen alas työläisten kaikkia saavuttamia etuja.
uutiskirje 
