Vankien kiduttamiseen johtaneita muistioita Yhdysvaltain ylimmälle johdolle eivät valmistelleet mitkään mafiaveljet, vaan maan parhaista yliopistoista valmistuneet korkeissa viroissa toimineet oikeusoppineet John Yoo, Steven Bradbury ja Jay Bybee.
Esimerkiksi Bybee on neljän lapsen isä, partiolippukunnan johtaja ja nuorten koripallo- ja baseball -joukkueitten valmentaja. Todellinen ihanneisä.
Elokuussa 2002 Bybee kirjoitti virkatyönään muistion, jossa hän esitteli erilaisia kidutustekniikoita ja pohti niiden laillisuutta.
Hän esitti käytettäväksi kymmentä koko ajan kovenevaa menetelmää kulminaationa, mutta ei välttämättä päätepisteenä, hukkumisen tunteen aiheuttava vesikidutus, joka kuului myös inkvisition suosikkeihin.
Jay Bybee kirjoitti, ettei vesikidutus ”meidän mielestämme” aiheuta kovaa kipua eikä kärsimystä.
Yksi Jay Bybeen muistion uhreista oli maaliskuussa 2002 vangittu Abu Zubaydah, jota aluksi erehdyttiin pitämään al-Qaidan huippumiehenä, mutta joka paljastui pian skitsofreniaa sairastavaksi vähäiseksi tekijäksi kuljetusten puolella terroristijärjestössä.
Elokuuhun 2002 mennessä Zubaydah oli kertonut vähäiset tietonsa FBI:n ja CIA:n kuulustelijoille. Bybeen muistion jälkeen häneen alettiin kohdistaa kovempaa painetta antamalla vesikidutusta ainakin 83 kertaa.
Bybeen muistio valmistui viikko sen jälkeen, kun Britannian pääministeri Tony Blair oli Washingtonissa epäröinyt osallistumista hyökkäykseen Irakia vastaan. Kuukausi muistion jälkeen varapresidentti Dick Cheney teki kuuluisan esiintymisensä tv-ohjelmassa Meet the Press, jossa hän puhui sekä Saddam Husseinin joukkotuhoaseista että al-Qaida-yhteyksistä.
Vesikidutuksen lisäksi oikeusministeriön muistiot näyttivät vihreää valoa muun muassa vankien pitämiselle alastomina, heidän paiskomiselleen seinää vasten, nukkumisen estämiselle sekä heidän kastelemiselleen kylmällä vedellä.
Kidutusskandaalit nostattivat niin paljon vihaa arabien keskuudessa, että sen vuoksi amerikkalaissotilaita kuoli Irakissa luultavasti enemmän kuin siviilejä 11. syyskuuta 2001, väitti irakilaisia kuulustellut upseeri Independent-lehdessä huhtikuun lopulla.
Hänen mukaansa aseellinen nousu miehittäjiä vastaan ei johtunut niinkään islamilaisesta ideologiasta kuin suuttumuksesta väärinkäytöksiin Abu Ghraibissa ja Guantanamossa.