Venäjällä homot ahdetaan kaappiin

Yksityisesti ”ei-perinteinen” seksuaalisuus sallitaan, julkisuudessa ei

Vaikka Moskovan miliisi euroviisujen aikana murskasi jälleen rumin ottein seksuaalivähemmistöjen mielenosoituksen, sanoo venäläinen gay-aktivisti, että yksityiselämän valintana homoutta suvaitaan Venäjällä.Venäjä sai jälleen ikävän tahran muutenkin heikkoon ihmisoikeusmaineeseensa, kun Moskovan miliisi murskasi kovin ottein euroviisujen finaalipäivänä homoaktivistien mielenosoituksen.

Noin parinkymmenen hengen mielenilmauksen taltuttamiseen Moskovan valtionyliopiston edustalla tarvittiin pienen komppanian verran – ei tavallisia miliisejä – vaan sisäministeriön Omon-erikoisjoukkoja.

Toisaalta gay-aktivistit eivät saaneet erikoiskohtelua, sillä sama poliisiosasto on huolehtinut myös muiden ilman lupaa järjestettyjen mielenosoitusten tukahduttamisesta.

Koska länsimaisia toimittajia oli paikalla moninkertainen määrä mielenosoittajiin verrattuna, sai tapahtuma kokoaan ja merkitystään huomattavasti isomman näkyvyyden maan ulkopuolella.

Tapaus nosti jälleen esiin vakavan kysymyksen siitä, mikä on seksuaalivähemmistöjen tilanne Venäjällä. Vaikka dramaattiset uutiskuvat kertoisivatkin ankarasta viranomaissorrosta, on todellisuus huomattavasti monimutkaisempi, sillä monissa Venäjän suurissa kaupungeissa homot elävät varsin vapaasti.

Moskovalainen gay-aktivisti ja kiellettyjen homoparaatien järjestäjä Nikolai Bajev sanoo, että Venäjällä on seksuaalivähemmistöjä koskien eräänlainen sanaton sopimus.

Yksityiselämän valintana homoutta suvaitaan – etenkin kaupungeissa. Sitä vastoin sen julkiset ilmaukset – kuten homojen mielenosoitukset – torjutaan jyrkästi ja nitistetään tarvittaessa poliisivoimin. Toisaalta asenteet vaihtelevat eri puolilla maata.

– Mielipidemittausten mukaan kaikkein suvaitsevaisimmin homoseksuaaleihin suhtaudutaan Moskovassa, Pietarissa ja Kaliningradissa, jotka ovat Venäjän länsimaisimpia alueita, Bajev kertoo.

Hänen mukaansa pääkaupungissa homovastaisuus on kasaantunut erityisesti poliitikkoihin ja muihin vallanpitäjiin, varsinkin homokammoiseen pormestariin Juri Luzhkoviin.

– He ovat kiinnittyneet konservatiiviseen ideologiaan, jossa Venäjän ortodoksisella kirkolla on suuri vaikutus. Siksi heidän on helppo pelata suvaitsemattomuuden ja homofobian kortilla.

Kun Luzhkovilta kysyttiin seksuaalivähemmistöjen asemasta ennen euroviisuja, hän sanoi, että suljettujen ovien takana saa jokainen tehdä mitä vain, mutta kaduille ei homojen pidä lähteä myrkyttämään lasten mieliä ja kaupunkilaisten moraalia.

– Kyse ei ole pormestarista vaan yhteiskunnasta, joka ei tällaista hyväksy, Luzhkov selvitti ennakkoluulojaan.

Bajevin mukaan Luzhkov yrittää myös yksinkertaisesti säilyttää kasvonsa.

– Hän ei voi enää perääntyä, koska meni jo vuonna 2005 kieltämään ensimmäisen homoparaatin, Bajev uskoo.

Hänen mukaansa liittovaltion tasolla poliitikot ovat kaukonäköisempiä ja varovaisempia.

Bajev huomauttaa, että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on aiemmin arvostellut Moskovan kaupunginhallitusta siitä, että se on raaoin ottein kieltänyt homoparaatit. Lavrovin mukaan tämä pilaa koko Venäjän kuvaa. Samalla hän kehotti pääkaupungin viranomaisia etsimään homomarssin järjestäjien kanssa kompromissia.

Moskovan vastaus Lavroville oli, että synnintekijöiden kanssa ei ryhdytä hiertomaan mitään kompromisseja.

Homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista Venäjällä jo 1990-luvun alussa. Neuvostoyhteiskunnan betonikuoren säröistä nousikin nopeasti hentoja, mutta sitkeästi elossa pysyneitä homokulttuurin ituja.

Venäjän suurissa kaupungeissa, etenkin Pietarissa, Moskovassa, Nizhni Novgorodissa ja Novosibirskissä seksuaalivähemmistöt elävät suhteellisen vapaata elämää, vaikka kaupunkien kokoon nähden homoelämä on länsieurooppalaisen mittapuun mukaan hyvin vaatimatonta.

Myös Venäjän television ja viihdemaailman suurimpien tähtien joukosta löytyy runsaasti homoja. Vaikka he eivät kannakaan asiasta kylttiä kaulassaan, on asia useimmille venäläisille itsestään selvä. Tämä pätee myös joihinkin venäläisiin poliitikkoihin, joista ainakin yksi tunnetaan erittäin hyvin Suomessakin.

Toisaalta narreille sallitaan helpommin se, mitä herroille ei.