Lämpimän kesän merkkejä on jo muutaman viikon ollut ilmassa, mutta taloudessa ja sen myötä koko yhteiskunnassa puhaltavat edelleen hyvin kylmät tuulet. Kun uutisia seuraa, tuntuu, että tilanne vain pahenee ja että suuriakin talousjättejä joutuu järistyksen kouriin.
Jo vuosia on myös meillä Suomessa vallinnut vakaa usko, että mahdollisimman vapaat markkinat niin reaalitaloudessa kuin varsinkin finanssitaloudessa takaavat loputtoman taloudellisen kasvun.
Meille on uskoteltu monen asiantuntijankin suulla, että se kauan kaivattu Kalevalan Sampo on löydetty, ja että se jauhaa loputtomasti vaurautta ja hyvinvointia myös rahvaalle.
Mutta kaikki nuo sankaripuheet ovatkin osoittautuneet suureksi puhallukseksi, jonka meille rakensivat finanssialan neropatit suuren meren tuolla puolen ja jonka seurauksena nyt valtaisat omaisuudet keskittyvät yhä harvempien käsiin. Vielä muutama aika sitten nämä samaiset pelurit opettivat meille otsa rypyssä, että todellinen yhteiskunnallinen vauraus luodaan pörsseissä ja kasinoissa ilman sen kummempaa yhteiskunnallista kontrollia tai typerien poliitikkojen väliintuloa.
Meille tavallisille palkansaajille, vakuutettiin, että vapaasti temmeltävät markkinavoimat ovat juuri se Sampo, jonka häiriöttömästä toiminnasta tippuu vaurautta myös meidän laareihimme.
Niitä, jotka epäilivät tätä ahneuden evankeliumia, pidettiin menneeseen aikaan jämähtäneinä ja epäiltiin vähintään piilokommunisteiksi.
Nyt aivan samat pelurit huutavat kuorossa veronmaksajia apuun. Nyt me kaikki saamme osallistua lamatalkoisiin ja lapioida yhteiskunnan rahaa, siis meidän työllämme kasaamaa varallisuutta, monenlaiseen elvytykseen.
Ovatpa jotkut johtavista porvariministereistä jopa mananneet esille sitä kuuluisaa talvisodan henkeäkin.
Meitä kaikkia siis tarvitaan elvyttämään potilasta. Elvyttämistä se kaipaakin ja sitä on pakko tehdä. Ovathan nyt kyseessä myös reaalimaailmassa elävien tavallisten ihmisten työpaikat, peruspalvelujen turvaaminen sekä vuokranmaksukyvyn, yhtiövastikkeiden ja asuntolainojen maksukyvyn säilyttäminen.
Siksi juuri tappioita jälleen kerran ollaan sosialisoimassa meidän kaikkien maksettaviksi. Ja kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa vasta maksamme edellisen pelurisukupolven aiheuttamaa jälkilaskua.
Kysymys kuuluukin: Kuinka monta kertaa me sallimme näiden oman elämänsä sankareiden sahata meitä silmään tyhjillä lupauksillaan? Kuinka monta tällaista kriisiä tarvitaan herättämään meidät? Kuinka monta tällaista seinään ajoa suomalainen
(hyvinvointi?)yhteiskunta kestää?
Myös Vasemmisto poliittisena suuntauksena on näinä aikoina peruskysymysten äärellä. Se on oppositiossa ja sen kannatus on historiansa heikointa. Porvarit jyräävät kaikilla rintamilla ja poliittinen oikeistopopulismi vain lisää kannatustaan.
Vasemmiston olisi pystyttävä aikaansaamaan uusi yhteiskunnallinen reformiohjelma.
Yhteiskuntaa niin Suomessa kuin koko maailmassa on kehitetty viimeiset pari vuosikymmentä oikeistolaisin opein. Nyt olemme todistamassa niiden konkurssia, ja vasemmiston jos minkä olisi pystyttävä esittämään vaihtoehtoisen yhteiskuntapolitiikan suuntaviivoja. Mikäli se ei siihen kykene, odottaa tien päässä työväenliikkeen museo.
Vasemmiston on siis aika herätä talviunilta ja haastaa oikeiston kylmä valta, jonka jäljiltä suomalainen hyvinvointivaltio on jo muuttumassa pahoinvointivaltioksi. Ei ole aikaa enää odotella.
Eiköhän siis aloiteta vasemmiston toivotalkoot ja lähdetä tavoittelemaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamista jälleen inhimillisempään suuntaan.
Jos siinä onnistumme, se olisi parasta mitä suomalaisten enemmistölle voisi tapahtua.
Hyvä alku talkoille olisi vasemmiston ehdokkaiden äänestäminen EU:n parlamentin vaaleissa.
uutiskirje 
