Mapuchet eivät lannistu, vaikka hallitus ei edes tunnusta heidän olemassaoloaan
Etelä-Amerikassa on vain yksi alkuperäiskansa, joka selvisi menettämättä omaa maataan niin inkojen kuin espanjalaistenkin painostuksessa.
Nyt suuryritykset uhkaavat onnistua siinä, mihin nämä imperiumit eivät pystyneet. Etelächileläinen mapuchekulttuuri on vaarassa tulla poljetuksi kansallisten ja kansainvälisten yhtiöiden jalkoihin.
Taustalla on surullisen tutulta kuulostava intressiristiriita. Metsä- ja kaivosyhtiöt käyttäisivät mieluusti maata puutavaran ja mineraalien tuotantoon.
Mapuchet taas mielellään eläisivät omalla maallaan.
Elintilan ja maanviljelyalueen pieneneminen on pakottanut noin puolet mapuchkansasta muuttamaan suurkaupunkeihin. Siellä heidän kohtalonaan on usein syrjäytyminen. Kaupungissa yhteys omaan kulttuuriin tahtoo kadota, sillä mapucheille yhteys omaan maahan on kaikki kaikessa.
Kaikki on
peräisin maasta
– Mapuchet rakastavat ja kunnioittavat maataan, sanoo Gloria Colipi, järjestötyöntekijä ja mapuche itsekin.
Kansa on perinteisesti saanut kaiken maasta ja merestä. Ruoka on vuosituhansien ajan hankittu karuissa oloissa metsästämällä, kalastamalla ja viljelemällä pienimuotoisesti erityisesti perunaa.
Kunnioitus maata kohtaan näkyy mapuchejen uskonnossa. Luonnossa elää henkiä, jotka antavat kansalle heidän ravintonsa. Mapuchekulttuuri kytkeytyy pyhiin paikkoihin.
Eräs näistä paikoista on Mocha-saari, jonne kuolleiden henget mapucheperinteen mukaan muuttavat. Nyt tältä saarelta on löydetty maakaasuesiintymä.
Kaasun poraaminen tuhoaisi pyhän saaren.
Firmat
lisäävät köyhyyttä
Kaasun, mineraalien ja puutavaran perässä olevat yritykset eivät kuitenkaan uhkaa vain mapuchejen hengellisyyttä. Kaivokset repivät maan auki, ja metsäteollisuus jättää taakseen kuolleita hehtaareja toisensa jälkeen.
Nopeasti kasvavat mänty ja eukalyptus takaavat metsäteollisuudelle pikaisia voittoja, mutta puut imevät mapuchejen viljelysmaan kuiviin. Maaperän tervehtyminen vie oikein tehtynäkin kolmekymmentä vuotta.
– Nykyisillä toimenpiteillä maa on tuhottu ikiajoiksi, Colipi pelkää.
Metsäteollisuus suojaa viljelmiään tuholaismyrkyin. Myrkytysten aloittamisen jälkeen ympäristön äidit ovat synnyttäneet epämuodostuneita lapsia.
Korvaukseksi kaikesta yritykset tarjoavat mitättömiä summia rahaa ja vakuuttavat tuovansa mukanaan työtä ja edistystä.
– Se ei tietenkään ole totta, mutta monet ihmiset uskovat siihen, Colipi sanoo.
– Tosiasiassa firmojen toiminta aiheuttaa enemmän köyhyyttä kuin auttaa ketään, koska turmellusta maasta mapuchet eivät saa vähäistäkään elantoa.
Tehotuotantometsät
palavat
Mapuchet eivät ole jääneet seuraamaan sivusta maansa ja kansansa tuhoamista. Maaseudun kylissä kokoonnutaan yhteisökomiteoihin, jotka pohtivat, kuinka vastustaa sortoa.
Osa toimista on maltillisia: kulttuurikasvatusta ja ponnistuksia lasten kouluttamiseksi. Mapuchet eivät kuitenkaan pelkää suoraakaan toimintaa. Koska heiltä riistetyllä maalla viljellään puita, jotka jättävät taakseen vain jättömaan, nuo tehotuotantometsät saavat nyt palaa.
Aktivismi on johtanut yhteenottoihin yritysten etuja puolustavan valtiollisen poliisien kanssa.
– Monet mapuchejohtajat on tuomittu Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin aikaisten terroristilakien mukaisesti, vaikka nämä lait eivät muuten enää ole käytössä, Colipi kertoo.
Tällä hetkellä noin kuusikymmentä mapucheaktivistia istuu telkien takana.
Poliisien mielivalta
jatkuu
Chilen hallitus ei mapuchejen hätähuutoja kuule. Esimerkiksi Tiruan kunta, josta Gloria Colipikin on kotoisin, on miehitetty viidensadan raskaasti aseistetun poliisin voimin, vaikka asukkaita on vain hieman yli 10 000. Heistä neljä viidesosaa on mapucheja.
– Poliisit ovat varustautuneet niin kuin maassa olisi sotatila, kertoo Enrique Faúndez, joka on chileläisen lastensuojelujärjestön työntekijä.
– Luulimme, että Chilen demokratisoitumisen myötä poliisien mielivalta loppuisi, mutta se jatkuu edelleen.
Poliisijoukot tekevät iskuja mapuchekyliin. Yleensä yöllä tapahtuvissa hyökkäyksissä pidätetään ihmisiä, rikotaan kaikki mikään särkymään saadaan ja aiheutetaan yleistä kaaosta. Rynnäkköjä tapahtuu noin kerran kuussa.
YK:n kidutuksenvastainen komitea vaati huhtikuussa selvitystä Chileltä vähemmistöjen kohtelusta. Ainakaan toistaiseksi nootilla ei ole ollut mitään konkreettisia seurauksia.
Mallia
saamelaisilta
Colipi ja Faúndez yrittävät lisätä kansainvälistä näkyvyyttä mapuchejen asialle, jotta Chilen hallitus saataisiin lopettamaan kansan sortaminen.
Viimeviikkoisella Suomen-vierailullaan kaksikko tutustui Inarissa saamelaisten asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Vaikkei saamelaisten tilanne Suomessa ole täysin ongelmaton, monet heidän saavuttamansa asiat ovat mapucheille vielä haaveita. Chilen hallitus ei ole virallisesti edes tunnustanut mapuchekansan olemassaoloa.
Itsenäisyyspyrkimyksiä mapucheilla ei ole. Colipin mukaan muutkin kuin mapuchet ovat aina tervetulleita elämään heidän alueellaan. He toivovat vain, että mapuchet saisivat oman maansa takaisin käyttöönsä.
– Emme tarvitse valtiota valtion sisällä. Tahdomme vain mahdollisuuden säilyttää ja kehittää omaa kulttuuriamme samaan tapaan kuin saamelaiset Suomessa.
Historia täynnä taistelua
Mapuchet ovat Etelä-Chilen ja Etelä-Argentiinan alueen alkuperäisväestöä. Arviot mapuchekansan väkiluvusta vaihtelevat miljoonan molemmin puolin, ja he ovat Chilen suurin alkuperäiskansa.
Mapuchet puhuvat espanjan lisäksi omaa kieltään, mapudungunia.
Mapuchet ovat Etelä-Amerikan alkuperäiskansoista ainoa, jota inkat tai espanjalaisvalloittajat eivät koskaan pystyneet alistamaan valtansa alle. Espanjan kuningas Filip IV joutui jopa hyväksymään virallisesti mapuche-valtion olemassaolon vuonna 1641.
Chilen itsenäistyttyä vuonna 1818 mapucheja alettiin vainota ja vuosisadan loppuun mennessä suurin osa heidän maistaan oli siirretty Chilen hallintaan ja kansa pakotettu reservaatteihin. Samaan aikaan eurooppalaiset siirtolaiset toivat mukanaan yksityisomistuksen ja palkkatyön ideologian, ja mapuchet pakotettiin maatyöläisiksi omille mailleen.
Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin aikana mapuchet joutuivat etnisen ja poliittisen sorron kohteeksi. Samalla he menettivät loputkin maansa, jotka myytiin rikkaille maanomistajille ja ulkomaalaisille. Diktatuurin vuosina 1973–1989 surmattiin yli kolmesataa mapuchejohtajaa. (KU)
uutiskirje 
