Puolassa on paljon muutakin kuin Varsova ja Krakova. Varsovan mentaliteetista huokuu jopa jonkinasteinen kylmyys, vaikka paljon nähtävää kaupungissa onkin.
Unkarilais-puolalaisen halpalentoyhtiö Wizz Airin alettua viime huhtikuussa suorat lennot Turusta Gdanskiin Puolan Itämeren rannikolle pääsee ketterästi, runsaassa tunnissa. STX Europen Turun telakalla työskentelevät puolalaiset käyttävät runsaasti reittiä. Koneessa vallitsee tunnelma, kuin olisi jo puoliksi Puolassa.
Gdanskin, entisen hansakaupungin vanhan kaupungin pääaukiolla on leppoista ihastella, kuinka porvarit halusivat korostaa arvoaan komeilla rakennustensa sisäänkäynneillä.
Lähihistorian havinaa pääsee aistimaan kävelemällä parisen sataa metriä rautatieasemalta Gdanskin telakalle. Portinvartijan kopista voi ostaa Solidaarisuus-matkamuiston, t-paidan tai tupakansytyttimen. Myyjä paketoi paidan huolellisesti muovipussiin, jotta se ei nuhjaantuisi.
Torneineen kirkkoa muistuttava, tasan vuonna 1900 valmistunut asemarakennus ei oikein tahdo viestittää käyttötarkoituksestaan. Vielä 1970-luvulla rakennusta ei saanut valokuvata, koska se luokiteltiin sotilaskohteeksi.
Vielä lähempänä asemaa sijaitsee Solidaarisuus-museo. Suuren liiketornin kupeella sijaitsevan museon olemassaolosta toitottaa panssariajoneuvo, jonka kyljessä lukee ”MILICIA””.
Museo ei kerro vain Lech Walesasta tai Solidaarisuudesta. Se antaa kokonaiskuvaa, miten neuvostovaltaa vastaan kansa nousi niin Unkarissa kuin Saksassakin.
Gdanskin Westerplattella puolalaiset puolustautuivat viimeiseen mieheen saksalaisia maihinnousijoita vastaan. Laivastovierailulle tullut panssarilaiva Schleswig-Holstein alkoi tulituksen 1. syyskuuta 1939 kello 4.47. Näin alkoi toinen maailmansota.
Samana päivänä Gdanskin postitalon työntekijät puolustautuivat 14 tuntia saksalaishyökkääjiä vastaan. Talossa on pieni museo, joka kertoo päivän tapahtumista.
Gdansk oli Versailles´n rauhansopimuksen mukaan Saksan hallitsema vapaakaupunki, mutta Puola vastasi postitoiminnasta.
Kaupunkijunalla
matka etenee
Gdanskin, Sopotin ja Gdynian nauhakaupungin välillä liikennöivä lähijuna on kätevä kulkuneuvo. Jos on ottanut lähtökohdaksi käydä matkan aikana yhdessä kirkossa, kohteeksi kannattaa valita Oliwan tuomiokirkko, jossa on 7 876-piippuiset urut. Vastaavaa on aika vaikea muualta hakea. Oliwa sijaitsee Gdanskin ja Sopotin välimaastossa.
Oliwan esikaupunki tunnetaan myös Walesan kotipaikkana.
Samoin kuin Gdanskissa Gdyniassakin tuoksuvat meri ja telakka. Satamassa sijaitseva akvaario on kohtalaisen mukava käyntikohde. Samalla voi ihastella komeaa Dar Pomorza -purjelaivaa.
Matkaa voi jatkaa junalla 33 kilometriä pitkälle Helin niemimaalle. Kaareutuva hiekkasärkkä on kapeimmillaan 200-300 metriä leveä.
Järisyttävää näkemistä niemellä ei ole. Kannattaa kuitenkin ehkä käydä. Saksalaisjoukot jättivät Helin 10. 5. 1945, päivän maan virallisen antautumisen jälkeen.
Torun iloinen
opiskelijakaupunki
Noin kolmen tunnin junamatkan päässä Gdanskista tavoittaa Torunin opiskelijakaupungin. Asukkaita on 200 000. Opiskelijoita on määrästä noin 20 prosenttia, kun mukaan lasketaan jatko-opiskelijat. Iloisten nuorten läsnäolo leimaa kaupunkia.
Goottilainen vanhakaupunki on hyvin hoidettu ja siisti. Se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Ja piparkakut! Niihin törmää lähes joka kadulla.”Katarzynki”, nunna Katariinan mukaan nimensä saanut leivonnainen on kaupungin brändi.
Legenda kertoo, että nunna pelasti hiiren kissan hampaista. Hiiri kiitti kertomalla piparkakkutaikinan olemassaolosta luostarin kellarissa. Ihmeelliset piparkakut pelastivat kaupunkilaiset mustan surman aikana 1200-luvulla.
Kerrotaan, että kaupungin porvarit leipoivat piparkakkutaikinan tyttärensä synnyttyä. Leipomista odoteltiin tyttären häihin asti. Ei yllätys, että Torunissa on piparkakkumuseo.
Kaupungin vanhaa toria koristaa tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen patsas. Vuosina 1473–1543 eläneen torunilaisen vallankumouksellinen tieteellinen todistus osoitti, että Maa pyörii auringon ympäri, eikä päinvastoin.
Kopernikus-museossa tiedemiehen piirustuksista on maallikon vaikea ottaa selkoa. Kopernikuksen kotitalon alakerrassa voi leipoa – piparkakkuja.
Hitlerin
Sudenpesä
Masurian järvialueella Kaliningradin tuntumassa Adolf Hitler piti ”kortteeria” Sudenpesässä. Rakennuksen betonikatto oli kahdeksan ja seinät seitsemän metrin paksuiset. Hitler saapui alueelle operaatio Barbarossan aattona 21. 6. 1941.
Itä-Preussiin kuuluneella alueella sijaitsi Saksan sodanjohdon päämaja. Metsän keskelle rakennetussa keskuksessa oli rautatieasema ja lentokenttä.
Hitler vietti Sudenpesässä 800 päivää vuosina 1941–1944. Elokuussa 1944 eversti ja esikuntapäällikkö Claus von Stauffenbergin johtamat salaliittolaiset tekivät siellä Hitleriä kohtaan epäonnistuneen salamurhayrityksen.
Marsalkka Mannerheim teki vastavierailun Sudenpesään sen jälkeen, kun Hitler oli vieraillut Suomessa marsalkan 75-vuotisjuhlien kunniaksi kesäkuussa 1944.
Puna-armeijan lähestyessä saksalaisten oli tarkoitus räjäyttää Sudenpesä maan tasalle. Hitlerin mukaan se oli liian arvokas jättää neuvostojoukoille.
Räjähdysaineita käytettiin tonnikaupalla tammikuussa 1945. Jotain jäi kuitenkin jäljelle, haamumaisesti törröttäviä betonilohkareita ja kokonaisia rakennuksiakin sekä 54 000 miinaa, jotka puolalaiset raivasivat pois.
Päämaja sijoitettiin keskelle metsää, että sitä ei helposti havaitse ilmasta tai maalta. Paikalle pääsee taksilla Ketrzynin entisen Rastenburgin kaupungista.
uutiskirje 