Työväen taistelija

Vasemmistonuorten tuore puheenjohtaja ei halua Suomesta korruptoitunutta banaanivaltiota

– Pakko pitää kunnostaan huolta, jotta voi käydä kamppailuja, Dan Koivulaakso nauraa.

– Hei, tuosta saat hyvän lainauksen, Koivulaakso etsii kohdan Paskaduunista barrikadeille -kirjasta.

”Kuntoile, äläkä vain dokaa ja bilettele. Skarppi työväen militantti saa enemmän aikaan kuin veltto nuorisoalkoholisti”.

Hirveän vaikea nähdä, että tekisin mitään hommia, joita en koe itselleni tärkeiksi.

– Tuota se kamppailulajien harrastaminen minulle antaa.

Selvä. Kurinalaisen harrastuksen avulla saa enemmän aikaan politiikassa. Se onkin Koivulaaksolle koko elämä. Ei sen enempää tai vähempää. Mutta millainen mies on ”työväen skarppi militantti”, ja millaista politiikkaa hän haluaa ajaa?

Johtajalla on
kentän tuki

– Hirveän vaikea nähdä, että tekisin mitään hommia, joita en koe itselleni tärkeiksi. Suurimman osan vapaa-aikaa olen elämässäni käyttänyt erinäisiin järjestöpolitiikkajuttuihin, Koivulaakso sanoo.

Poliittinen herääminen iski 28-vuotiaaseen ”parinkympin hujakoilla”.

– Armeijan jälkeen olin ihmisoikeusjärjestöissä aika aktiivinen. Silloin globalisaatiokriittinen liike oli kuumimmillaan. Itse asiassa sen minä vielä missasin, mutta sen jälkeen olen ollut aktiivisesti mukana.

Kokemusta erilaisista kansalaisjärjestöistä onkin kertynyt rutkasti. Viimeksi mies oli Amnestyn palkkalistoilla lähes kolme vuotta, ennen Vasemmistonuorten puheenjohtajuutta. Tie nuorisojärjestön huipulle kävi nopeasti, sillä hän liittyi aktiiviseksi jäseneksi vasta 2006.

– En ole kuulunut mihinkään järjestöön, jossa en ole saman tien ollut aktiivi. Päätös pyrkiä Vasemmistonuorten johtoon kypsyi vasta viime vuoden aikana.

Siihen hänet valittiin ilman epäselvyyttä. Hän päihitti vastaehdokkaansa Minna Minkkisen selvin luvuin. Vajaassa kolmessa vuodessa Koivulaakso on ehtinyt vakuuttaa kentän, ja jatkaa nyt siitä mihin Jussi Saramo jäi.

Kansalaisjärjestötyö on muuttunut politiikan tekemiseksi.

Perustulo listalla
ensimmäisenä

Puhutaan siitä politiikasta. Koivulaakso on ehtinyt jo muun muassa ottaa kantaa talonvaltauksien laillistamiseen. Lisäksi mies on vahvasti mukana Vapaa liikkuvuus -verkostossa, jonka tarkoituksena on häivyttää rajat kaikkialla.

Yksi erittäin konkreettinen asia, jota hän yrittää ajaa Vasemmistonuorten kautta, on tärkeysjärjestyksessä korkealla. Hän nimittäin puhuu kiivaasti perustulon puolesta.

– Työntekijöiden neuvotteluvara on aika surkeata tällä hetkellä. Perustulo lisäisi tätä. 800–1000 euroa kuussa olisi realistinen summa, mutta ensin vaaditaan tukien yhtenäistämistä minimitasolle.

– On älytöntä, että voidaan ajatella pienimpien äitiyspäivärahojen olevan pienempiä kuin työttömyyskorvaukset. Käytännössä ihmiset joutuvat entistä useammin asioimaan toimeentuloluukulla.

Perustulon avulla ihmiset voisivat saada paremman mahdollisuuden tehdä mitä vaan, jonka kokevat mielekkääksi. Koivulaaksolle itselleen tämä tarkoittaa vapaaehtoistyötä. Hänen mukaansa perustulon avulla ihmisillä olisi oikeasti mahdollisuus rakentaa sosiaalista yhteiskuntaa.

– Vapaaehtoistyötä voi tehdä jos materiaaliset edellytykset sille löytyvät. Ettei tarvitse nähdä vaivaa elannon tai muun eteen.

– Tarkoituksena on tehdä itselleen tärkeitä juttuja, ja useinhan niihin sitten liittyy kaikkea yleishyödyllistä.

Onko Suomi jo
banaanivaltio?

Vapaaehtoistyö on vienyt Koivulaakson aina Sambiaan ja Intiaan saakka.

– Olin Intiassa töissä, ja se avasi silmiä korruptiolle YK-järjestelmässä. Meidän raporttia sensuroitiin kun teimme Unicefille tutkimusraporttia. Syy oli se, että siinä kritisoitiin joitain menetelmiä ja sitä ei voitu julkaista.

Kansainvälinen korruptio on siis tullut tutuksi paljon ennen kotimaista korruptiota. Tästä aiheesta päästään Koivulaaksoon yhteen kovimmista haasteista. Kuinka saada varsinkin nuoret vakuuttuneiksi politiikan kiinnostavuudesta, kun näyttää siltä, että politiikka todella on ostettavissa? Tällä menolla nuoret löytävät poliittisen kotinsa pian äärioikeistosta.

– Tämä korruptiohomma vahvistaa ääriliikkeitä valtavasti. Onko liioiteltua sanoa, että Suomi on kohta banaanivaltio? Kaavoitusta ajavat firmat ovat maksaneet kepulaisille ja kokoomuslaisille, joten oikeistopuolueet ovat aika syvällä suossa. Ja jos siinä joku pystyy määrittämään itsensä pienen ihmisen ja totuuden puolestapuhujana, niin kyllähän se vetoaa moniin.

Vasemmiston ongelmaksi Koivulaakso näkee edelleen sen, ettei selkeää vaihtoehtoa ole pystytty tarjoamaan.

– SAK:n poisvedetty mainos näytti totuuden! Kaikki puolueet lipuvat lähemmäs toisiaan, mikä tarkoittaa, että ne menevät kaikki oikealle. Ja ellei vasemmisto ole pystynyt nostamaan asioita tarpeeksi uskottavasti esiin, niin on syytä katsoa peiliin.

– Meidän on käytävä sellaisia kamppailuja, jotka me voitetaan. Meidän on pystyttävä osoittamaan, että miten julkisia palveluita puolustetaan.

Taisteluhengen
nostattaja

Vasemmistonuorten roolin Koivulaakso näkee tässä kamppailussa merkittävänä.

– Pitää pyrkiä yhdistämään toiminnallinen kenttä siihen kabinettikenttään. Tätä Vasemmistonuoret on aina pyrkinyt tekemään.

Koivulaakson rooli taisteluhengen nostattajana alkaa hahmottua. Hän tuntuu olevan osa sitä uutta räväkkää vasemmistoa, jota Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on luvannut.

Perustulo, rasismin vastainen työ, ilmastokysymykset ja tasa-arvon edistäminen. Näiden asioiden puolesta Koivulaakso lupaa kamppailla omalla puheenjohtajakaudellaan. Omaa tulevaisuuttaan tämän luottamustehtävän jälkeen hän ei halua spekuloida. Seuraavissa eduskuntavaaleissa hän haluaa olla ehdolla, mutta tulevaisuutta ei kannata liikaa suunnitella.

– Politiikka tulee aina olemaan osa mun elämää, mutta se mitä se sitten tarkoittaa riippuu elämäntilanteesta, sanoo Koivulaakso.

Ensin kamppaillaan nämä taistelut loppuun. Se pisara verta oli muuten puhdas vahinko, ja kuuluu asiaan.