Työttömyydestä puhutaan niin paljon. Kuinka moni ajattelee järjestelmän vikaa? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, joka alalta puuttuu työntekijöitä, niin Suomessa kuin kaikkialla. Työstä ei ole puute, vaan palkanmaksajista. Työksi sanotaan vain sitä, mille on palkanmaksaja. Tämä on kohtuutonta sen takia ettei kaikelle työlle ole palkanmaksajaa. Ja nekin työt, joissa palkanmaksaja on suhdanteista ynnä muista sellaisista riippuvainen. Niin että todella tullaan siihen, ettei ole työpaikkaa kaikille.
Liittyyhän siihen sekin että tylsimmän ja raskaimman työn tekijät saavat huonoimman palkan – ja ensimmäiseksi irtisanotaan. En ole vapaaehtoistyön asialla. Sitä asiaa ajan vasta sitten, kun kaikki tekevät työtä ilman palkkaa. Jos maailma hyväntekeväisyydellä, talkootyöllä, keräyksillä ja rakkaudentyöllä muuttuisi, olisimme jo pitkällä valkeuden tiellä. Ei mielenosoituksillakaan mikään muutu. Laki ja järjestys sen vallan taholta joka on, on liian kova – se itse asiassa on ensimmäinen siunaamaan vapaaehtoistyön, joka palvelee vaatimatta mitään itselleen.
Asian ydin on se että elanto on sidottu palkkatyöhön, vaikka palkkatyössä kaikki menee yhä eriarvoisempaan suuntaan. Milloin viimeksi on ollut näin syvä yhteiskunnaton tila? Ei taloudellinen lama vaan ihmisajatuksen katoaminen olemassaolosta.