Keskustelua merimetsoista ja niiden olemassaolosta on käyty paljon, hyvä niin. Osa kirjoituksista on pohjautunut puhtaasti tunteisiin toiset yliopistojen asiantuntijoihin. Oma näkemykseni perustuu omilla silmillä tehtyihin havaintoihin ja kokemuksiin.
Aloitan Porin Ahlaisten saaristosta, missä olen päässyt seuraamaan, miten nopeasti asiat etenevät, mikäli niihin ei tartuta. Saaren lähiluodolle saapui joitain vuosia sitten merimetsoyhdyskunta, joka sittemmin valtasi koko luodon. Reilussa kahdessa vuodossa kauniista luodosta ei ollut mitään jäljellä, muuta kuin sitä itseään. Luodolla aikaisemmin kasvanut puusto oli pystyyn kuollutta ja kokonaisuus muistutti lähinnä isoa kummelia (merimerkki).
Turun saariston kohdalla alkaa olla samanlaisia merkkejä, mistä kertovat useat kirjoituksetkin. Itse olen seurannut asiaa Rymättylän (Naantali) Aaslanluodon maisemista, missä sijaitsee kerhomme saaritukikohta, jossa merimetsoja ei ole haitaksi asti näkynyt.
Tänä keväänä kuitenkin ensimmäiset havainnot osuivat silmiini Aaslan lossin länsipuolella olevalla karikolla, missä niitä aluksi oli muutama. Aikaa tuosta on kulunut muutama kuukausi ja ne ovat siirtyneet enemmän länteen, samalla tulleet silmieni eteen jokapäiväiseksi seurantakohteeksi, luodolle tukikohtamme edustalle.
Erona on se, että keväällä niitä oli muutama, nyt niitä on siinä kymmeniä ja luotoa aikaisemmin asuttaneet lokit ovat alkaneet kaikota. Aikaisemmin mainitsemani karikko on jo värinsä saanut eikä sieltä juuri harmaata kalliota enää erota. Ensihavainnosta on siis ehtinyt kulua vain muutama kuukausi ja metsojen määrä kymmenkertaistunut, samalla myös sen itsensä määrä.
Näiden esimerkkien ja asiaan perehtymisen jälkeen en voi ymmärtää näiden eläinten puolustajia. Metsot eivät yksinkertaisesti kuulu tänne siinä määrin kuin niitä nyt on. Merimetsojen määrää tulisikin pystyä vähentämään. Tällä tarkoitan viranomaisten kanssa yhteistyössä suunnitelmallista harventamista.
Vielä tähän ongelmaan voidaan puuttua ja hoitaa asiallisesti. Kuitenkin alkaa olla kiire tai muutoin uskon kevään uutisten toistuvan vielä laajemmassa mitassa, eli pesiä tuhotaan öljyämällä ja niin edelleen.
Monesti tuhoojat jäävät kiinni vihjeiden perusteella, mutta nyt uskon, ettei vihjeitä paljoa tulisi. Itse uskon viranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön vaikka se ei aina nopealta näissä EU-oloissa tunnukaan, kun pitää pyytää lupa Brysselistä kansallisten ongelmien hoitoon.
Pitkään on ollut olemassa luonnonsuojelijoiden kehittelemä erittäin onnistunut mainosteksti ”Pidä saaristo siistinä”. Minusta tuo lause sopii myös tähän asiayhteyteen erittäin osuvasti, tästähän myös on kyse.
uutiskirje 
