Poliisiylijohtajan virkaan on varmasti valittu pätevä ja hieno mies. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö hänen asiantuntemuksensa ja moraalinsa riittäisi tehtävän hoitoon.
Olen kuitenkin huolestunut siitä, miksi kaikki muut tehtävään soveltuvat henkilöt ovat jättäneet käyttämättä tämän tilaisuuden menestyä ja edetä urallaan. Erityisen ällikällä olen lyöty sen johdosta, että virkaan ei ole tullut kuin yksi hakemus. Tämä on oire jostakin vakavammasta sairaudesta.
Nykyisenkaltainen tilanne ei voi olla heijastumatta kansalaisten turvallisuudentunteeseen ja siihen, miten kansalaisten kokema oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus toteutuu poliisihallinnossa.
Totalitäärisissä yhteiskunnissa olemme nähneet, miten vaalitulokset ja ehdokkaiden kannatus lähentelee maagisia 100 prosentin kannatuslukuja. Nyt poliisiylijohtajan virkaan valitun henkilön saama murskaava solidaarisuuden osoitus lähentelee vertaavuudessaan näitä lukuja. Tämä on oire mahdollisesta vakavammasta uhasta eikä missään nimessä ole hyväksi yhteiskunnalle.
Tulee mieleen vanha tarina ketuista ja ketunpyytäjistä ja siitä, miten terve kettu on vaikea saalis ja sairas kettu helppo. Niinhän siinä kävi, että kun ketunpyytäjä sai saaliin helposti, oli kettu kapinen ja rampa.
Jos valtiohallinto ei kykene rekrytoimaan eikä löytämään tehtäviin riittävästi päteviä hakijoita, tulee tehtävään sopivien ehdokkaiden etsimisessä käyttää apuna rekrytointiyrityksiä jotka ovat tottuneet hoitamaan henkilöstöarviointeja ja vaativia hakuprosesseja.
uutiskirje 
