Internet on tämän ajan villi länsi vailla lakeja, mutta täynnä ihmisiä. Jos demokraattisesti valitut elimet eivät tunne netin erityispiirteitä, jää lakien saneleminen helposti media- ja teknologiakorporaatioille. Suomalaisia esimerkkejä ovat yksityisyydensuojaa polkeva Lex Nokia ja tekijänoikeuslait suuryritysten käsikassaraksi muuttanut Lex Karpela.
Aluksi on todettava, että erottelu sähköisiin ja muihin perusoikeuksiin on teennäistä. On vain perusoikeuksia, ja sähköinen maailma on osa muuta maailmaa. Verkkoon tarvitaan jokamiehenoikeuksia siinä missä muuhunkin yhteiskuntaan.
Jako oikeuksiin ja sähköisiin oikeuksiin on kuitenkin olemassa. Sähköisten oikeuksien yhteydessä on tärkeää esittää kysymys, luotammeko viranomaisiin varauksettomasti. Ja luotammeko siihen, että luotamme viranomaisiin varauksettomasti myös tulevaisuudessa? Globaalien tietoverkkojen maailmassa tämä tarkoittaa tietenkin myös Ruotsin, Saksan tai vaikka Kiinan viranomaisia. Emme voi edellyttää esimerkiksi Kiinan viranomaisilta perusoikeuksien noudattamista jos myös itse poljemme niitä.
Kiinassa Google sensuroi hakutuloksia ja blogeja ja Yahoo paljastaa toisinajattelijoita viranomaisille. Nokia Siemens on rakentanut Iranin valtiolliset vakoiluverkostot ja Saksassa vasemmistoaktivisteja on vangittu Skype-puheluiden perusteella. On kysyttävä, haluammeko tätä myös Suomeen.
Toisaalta sähköisissä oikeuksissa ja tietoverkkokysymyksissä ei ole kyse ainoastaan etiikasta, kyse on myös tuotantosuhteista ja rahasta. Elämme yhteiskunnassa jossa tieto on rahaa, ja raha on valtaa. Tästä seuraa yksinkertaisesti, että tiedosta, jota digitaaliformaatissa voisimme monistaa rajattomasti, tulee niukaksi tehtävä hyödyke.
Koska useat ansaintalogiikat perustuvat tiedon rajaamiseen, tarvitaan myös hallintavälineitä, joista nykyisellään siis säädetään yhä enenevissä määrin laeilla. Näitä ovat niin yliopistolaki, tekijänoikeuslaki kuin Lex Nokiakin, jota todennäköisesti tullaan käyttämään takaporttina tiedostokopioijien vainoon. Jos ja kun tiedostojen lataaminen omaan käyttöön jälleen laillistetaan, on tärkeää myös miettiä miten turvataan tekijänoikeuksista nykyään elantoonsa saavien toimeentulo. Paras vaihtoehto tähän olisi kerätä verotuksen kautta varoja nykyisen Teoston ja muiden tekijänoikeusmaksujen sijaan ja samalla vapauttaa kopiointi.
Meidän tulee vaatia oikeutta tietoon ja avoimuuteen, mikä tietenkin tarkoittaa oikeutta vapaisiin tietoverkkoihin ja vapaan lähdekoodin ohjelmiin, jotta ainakin tiedämme, miten meitä valvotaan, jos niin tehdään. Vapaa lähdekoodi tarkoittaa, että kuka tahansa voi nähdä, miten tietokoneohjelma toimii. Tällöin valtiot eivät voi vahingossa ulkoistaa kansalaisoikeuksien polkemista ohjelmistotaloille. Avoimuuden tärkeys näkyy viimeistään nyt, kun kolmeen kuntaan syntyy pysyvä demokratiavaje sähköisen äänestämisen ja sen jälkipyykin johdosta.
On esitettävä konkreettisia vaatimuksia perusoikeuksien turvaamiseksi ja kamppailtava niiden puolesta. Tällaisia vaatimuksia ovat esimerkiksi, että julkinen sektori siirtymäajan jälkeen ryhtyy käyttämään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, kuten osavaltiohallitus Baijerissa on jo tehnyt. Lisäksi on vaadittava, että oikeutta yksityisyyteen noudatetaan verkossa yhtä lailla kuin kirjesalaisuutta ja kotirauhaa. Tutkimusten mukaan vain 53 prosenttia nuorista kokee olevansa osa yhteiskuntaa. Tämä johtunee siitä, että vähintään yhtä suuri osa nuorista on jokapäiväisen viihdekulutuksensa ja Suomen tekijänoikeuslain myötä leimattu rikollisiksi.
Ideologisen eron ja hallintapyrkimyksen lisäksi ongelmana on myös päättäjien laaja-alainen ymmärtämättömyys tietoverkkojen toiminnasta. Esimerkiksi sensuurilistat ovat äärimmäisen helposti kierrettävissä ja käyttäjän omat tiedot ovat salattavissa. Epäsosiaaliset elementit, jotka kuulemma vaanivat verkossa, osaavat joka tapauksessa tehdä pahojaan ohi isonveljen. Yksityisyyden suojan purkamisen suurimmaksi kärsijäksi jäävät aina peruskäyttäjät eli valtaosa väestöstä.
Nykyhallitus luo omilla toimenpiteillään laaja-alaista digitaali- ja oikeuskuilua kansalaisten välille. Tämän on muututtava. Lex Nokia on kumottava ja on viipymättä säädettävä laki oikeudesta yksityisyyteen tietoverkoissa. Lisäksi tekijänoikeuslaki, joka käytännössä tekee sukupolvesta verkkolataajia rikollisia, on kumottava välittömästi. Vasemmistoliiton tulee olla edelläkävijä tässä asiassa ja viipymättä valmistella oma tietoyhteiskuntaohjelmansa, jotta puolueestamme tulee ensimmäinen uskottava tietoyhteiskuntapuolue. Viimeistään oikeusministeri Braxin sähköiseen äänestykseen liittyvien toilailujen jälkeen lienee selvää, että vihreät eivät ole sitä.
uutiskirje 
