Muusta vasemmistosta poiketen Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi kannattaa – inttää – Destian yksityistämistä. Tämän tehtyään hän vaatii tutkittavaksi Destian urakoiden alihinnoittelun.
Minut tällainen vaatimus yllättää, sillä jo aivan satunnainen havainnointi osoittaa, että yksityisen sektorin urakoitsijat kykenevät kyllä kynnelle ja pääsevät oikeuksiinsa – siihen ei ay-liikettä tarvita. Asfalttikartellia koskeva dokumentaatio osoittaa myös, etteivät mainitut yritykset aina jaksa tehdä eroa oikean ja väärän välille.
Yksityistäminen on ideologinen valinta, ja nyt se aiotaan tehdä taloudellisesti kaikkein heikoimpaan aikaan. Rakentaminen on lamaantunut meillä ja muualla, ja Destian työntekijät, koneet ja maa-ainesvarannot menevät sen vuoksi alta torihintojen.
Labtiumin tilanne on vielä karmeampi: Euroopan korkeatasoisinta geologian kemian osaamista kaupitellaan kaivosteollisuuden laman alhossa, jolloin analysoitavaa ainesta ei toimiteta yhdenkään geologisen laboratorion tiskille.
Minua hätäisempi sanoisi, että tämä on aivan ennennäkemätöntä. Ei ole, sillä käsillä oleva kuvio on käyty läpi viimeeksi katsastustoimintaa yksityistettäessä – nyt on vain mittakaava aivan toinen. En minä sitäkään ihmettele, että Vasemmistoliiton mandaatilta valittu liittojohtaja kadottaa luulotellut periaatteensa järjestöpoliittisten päiväunien pauloissa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että Rakennusliiton yhteistyö Suomen Yrittäjien kanssa on käynyt aivan liian läheiseksi: ensin kotitalousvähennyksen ulottaminen kesämökkien rakentamiseen(!), ja nyt sitten tämä Destian tapaus. Myönteisen tulkinnan mukaan kyseessä on tahaton komiikka. Synkeää tulkintaa en suostu esittämään.
lehti 