Pintaa syvemmältä
Matkustajakoneiden törmäykset New Yorkin World Trade Centerin tornitaloihin ja kaksoistornien romahdus jäävät historiaan tapauksena, joka mullisti maailman monin tavoin.
Syyskuun 11. päivän tapahtumat päivälleen kahdeksan vuotta sitten pönkittivät uusia viholliskuvia, rajoittivat kansalaisoikeuksia ja hankaloittivat lentomatkailua kaikkialla maailmassa. Pelko ja kaikenlainen kontrolli lisääntyivät.
Iskut vahvistivat Yhdysvaltojen hallituksen ylivaltaa maailmanpolitiikassa ja antoivat sille syyn ryhtyä terrorisminvastaiseksi sodaksi kutsuttuihin hyökkäyssotiin. Yhdysvallat perusti sotilastukikohtia ympäri maailman ja siirsi valtavasti voimavaroja sotavoimille, aseteollisuudelle ja turvallisuudesta vastaaville julkisille ja yksityisille organisaatioille.
Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tapahtui yhtäaikaisesti monta asiaa, joiden ei pitänyt olla mahdollisia. Yhdysvaltojen ilmavalvonta lamaantui täydellisesti. Normaalisti hävittäjäkoneet olisivat olleet reitiltään poistuneen lentokoneen vieressä muutamassa minuutissa täydessä iskuvalmiudessa.
Lentokoneet kuitenkin törmäsivät pilvenpiirtäjiin sytyttäen tulipalot tornien yläkerroksissa. Paikalla olleet palomiehet, talonmiehet, kadulla olleet kaupunkilaiset ja paikalliset tv-toimittajat kertoivat räjähdyksistä tornitalojen kellarissa ja ylemmissä kerroksissa.
Sitten tornit vuoron perään romahtivat – lähes vapaan pudotuksen nopeudella ilman että alakerrosten muodostama vastus lainkaan hidasti luhistumista.
Vuonna 1966 valmistuneet yli 400-metriset WTC-tornit oli rakennettu kestämään sekä hirmumyrskyjä että mahdollisia Boeing-koneiden törmäyksiä.
Pian asiantuntijat ilmestyivät tv-ruutuihin ja selittivät, että lentokoneiden polttoaineen palaminen oli saanut tornitalojen teräsrakenteet pettämään. Tätä toistettiin siitä eteenpäin virallisena selityksenä, ja mediassa julkaistiin piirroksia, kuinka kaikki oli tapahtunut.
Iskujen takana kerrottiin olevan saudiarabialainen terroristi Osama bin Laden.
Virallisesta selityksestä kiinni pitävillä insinööreillä ja fysiikan tuntijoilla on ollut kuitenkin vaikea tehtävä osoittaa, kuinka yläkerroksissa palanut lentopetroli olisi voinut sulattaa koko rakennuksen mahtavat teräsrakenteet. Lentopetrolin palamislämpötila on enimmillään noin 800 astetta, kun taas teräksen sulamiseen tarvitaan noin 1 500 asteen lämpötila.
Koskaan aikaisemmin teräsrakenteinen pilvenpiirtäjä tai kerrostalo ei ole romahtanut pelkästään tulipalojen ansiosta.
Vielä vaikeampaa on ollut selittää World Trade Centerin rakennuksen 7 sortumista reilun sadan metrin päässä kaksoistorneista. 47-kerroksinen WTC-7 luhistui kuin itsestään, vaikkei siihen törmännyt mitään lentokonetta.
BBC:n syyskuun 11. päivän tv-lähetyksessä kerrottiin WTC-7:n romahtamisesta jo 20 minuuttia ennen sen romahtamista.
WTC-tornien onnettomuustutkinta oli täydellinen farssi. Onnettomuustutkijoita ei päästetty tuhopaikalle. Romahtaneiden pilvenpiirtäjien teräspalkit kuljetettiin pikaisesti pois. Teräs sulatettiin ja myytiin Kiinaan ja Intiaan.
Syyskuun 11. päivän tapahtumien virallisten selitysten epätarkkuudet eivät koske vain World Trade Centerin torneja.
Puolustusministeriön päämajaan Pentagoniin kohdistuneen iskun vauriot eivät näyttäneet Boeing-koneen törmäyksen aiheuttamilta. Nurmikenttä rakennuksen edessä oli iskun jälkeen lähes koskematon, eikä Boeing-kone millään olisi voinut mahtua rakennuksen törmäysaukkoon. Koneen hylystä ei löytynyt jälkiä.
Pitkän väännön jälkeen julkistetut valvontakameran videokuvat eivät myöskään vakuuta, että kyseessä olisi ollut nimenomaan matkustajakoneen törmäys.
Kertomus neljännen kaapatuksi väitetyn koneen kohtalosta on yhtä lailla ristiriitainen. Tämän koneen kerrottiin syöksyneen maahan Shanksvillessä Pennsylvanian osavaltiossa pian sen jälkeen kun matkustajat olivat taltuttaneet kaapparit. Aiheesta on tehty myös Hollywood-elokuva United 93.
Matkustajien kerrottiin aluksi soittaneen lentokoneesta matkapuhelimilla perheenjäsenilleen, vaikka matkapuhelimet eivät toimi lentokoneissa kilometrien korkeudessa.
Koneen hylyn osia löytyi useiden kilometrien säteeltä, mikä viittaisi siihen, että kone ammuttiin alas.
Virallista kertomusta epäilevät tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen saamiin lukuisiin etukäteisvaroituksiin sekä presidentti Bushin, varapresidentti Dick Cheneyn ja puolustusministeri Donald Rumsfeldin antamiin ristiriitaisiin lausuntoihin siitä, milloin he saivat tietää kaapatuista koneista ja WTC-torneihin tehdyistä iskuista.
Muutama päivä iskujen jälkeen kävi myös ilmi, että osa kaappaajiksi väitetyistä arabimiehistä oli edelleen elossa antaen lehtimiehille haastatteluja Saudi-Arabiassa ja Marokossa. Mohammed Attan ja kumppanusten rietas elämäntyyli Floridassa ei myöskään vastannut kuvaa islamilaisista kiihkouskovaisista.
Kesällä 2004 julkaistu syyskuun 11. päivän tutkimuskomission raportti ei juuri lainkaan selvittänyt näitä ja monia muita ristiriitaisuuksia. 570-sivuiseen raporttiin pikemminkin valikoitiin sellaista todistusaineistoa, joka vahvisti virallista kertomusta, ja siitä jätettiin pois yksityiskohtia, jotka sotivat virallista versiota vastaan.
Media ei ole jaksanut syventyä syyskuun 11. päivän tapahtumiin ja virallisen version puutteisiin tai mahdottomuuksiin. Silloin harvoin kun virallisen version ongelmia onkin käsitelty, toisinajattelijoiden keskeiset argumentit on useimmiten sivuutettu ja sävy on ollut pilkallinen.
Tästäkin huolimatta viimeisten mielipidetutkimusten mukaan Yhdysvalloissa kolmasosa kansasta uskoo Bushin hallituksen olleen itse jollain lailla osallinen syyskuun 11. päivän iskuissa ja alle 35-vuotiaista tätä mieltä oli selvä enemmistö vastaajista.
uutiskirje 
