Bruun ja Eskelinen tähyävät finanssikriisin jälkeiseen maailmaan
– Uusliberalismi ainakin puhtaimmissa muodoissaan on osoittautunut mahdottomaksi, kykenemättömäksi ratkaisemaan omia kriisejään omilla välineillään. Tällaisessa tilanteessa vaaditaan mallin muuttamista, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Teppo Eskelinen.
Hän on yhdessä taloustoimittaja Otto Bruunin kanssa toimittanut vasta ilmestyneen pamfletin Finanssikapitalismi – Jumala on kuollut (Like, into-pamfletti 2009). Pamfletissa käydään läpi finanssikriisiin johtaneita ilmiöitä, kuten finanssisektorin paisumista, riskialttiita johdannaisia, sääntelyn puutetta ja asuntoluottokuplaa paisuttanutta ”kiinteistöpornoa”.
Ennen kaikkea teoksessa kuitenkin tähytään jo tulevaan. Pelkkä talousjärjestelmän tekninen hienosäätö ei riitä, vaan tarvitaan perusteellisempaa muutosta, pamfletistit korostavat.
Teknisiäkin ratkaisuja kirjan artikkeleissa kyllä esitetään. Tutkija Ville-Pekka Sorsa ehdottaa muun muassa johdannaisia myyvien instituutioiden koon säätelemistä, globaalin tiedonvaihdon elimen perustamista rahoitusmaailman valvontaa varten sekä globaalia julkisten rahastojen verkostoa julkishyödykkeiden rahoittamiseksi.
Kehityspoliittinen sihteeri Matti Ylönen esittää tukun keinoja veroparatiisiongelmaan pureutumiseksi, ja taloustieteilijä Markus Jäntti pitää olennaisena korkeimpien tulojen ja omaisuuksien verotuksen kiristämistä.
– Jos näitä ehdotuksia ruvetaan ottamaan laajasti huomioon, uusliberalistinen malli ei ole enää tunnistettavissa. Osa kirjoittajista puhuu siitä, miten malli on kokonaisuutena epäonnistunut, osa lähestyy sitä konkreettisemmin yksittäisten kipupisteiden kautta, Otto Bruun erittelee.
Taloustieteen painotukset muuttuvat
Pamfletistit ovat valmiit julistamaan uusliberalistiset opit kuolleiksi.
– Näyttää siltä, että uusliberalistisiksi kutsuttavat valinnat tuppaavat tuottamaan systemaattisia kriisejä. Jos uusliberalistista politiikkaa jatketaan, kriisi jatkuu, toistuu ja syvenee. Tottakai sitä saatetaan jatkaa, mutta siihen ei voi enää uskoa älyllisesti koherenttina (johdonmukaisena) kokonaisuutena, joka sisältää keinot reagoida myös ongelmatilanteisiin, Eskelinen sanoo.
– Samoin on mennyt usko siihen, että riskit olisivat kadonneet finanssimarkkinoiden vapauttamisen myötä. Riskejä on päinvastoin systemaattisesti lisätty.
Oppivatko päättäjät kuitenkaan mitään, vai jatkuuko kuta kuinkin entisenlainen meno, kun pahimmasta kriisistä on selvitty?
– Tällä hetkellä näyttää vähän huonolta. Joittenkin ihmisten tajuamisen hetket ovat hyvin lyhyitä. Jonkin verran varmasti opitaan. Joka tapauksessa valtavirran taloustiede vaihtaa painotuksiaan ja sillä voi olla heijastusvaikutuksia päättäjiin, Eskelinen vastaa.
– Kun itsestäänselvyydet kaatuvat, harkinta varmaan syvenee ja vastaanottavaisuus erilaisille argumenteille lisääntyy, Bruun arvelee.
Poliittinen taistelu tiivistyy?
Olennaisinta molempien mielestä on kuitenkin kansalaisyhteiskunnan paine. He korostavat, että kriisiin liittyy aina poliittinen kamppailu. Kansalaisyhteiskunta järjestäytyy jo. Maailman talousmahtien huhtikuisen G20-kokouksen yhteydessä nähtiin Euroopan suurimmat mielenosoitukset vuosiin.
– Nämä hetket ovat suuria mahdollisuuksia, joita erilaisissa kansalaisliikkeissä on vuosikaudet odotettu, Eskelinen hehkuttaa.
Haastattelu on pidempänä Kansan Uutisten Viikkolehdessä 25.9. sivuilla 10–11. Otto Bruunin, Teppo Eskelisen ja Matti Ylösen uusi Tulosvaroitus-taloussivu on julkaistu samassa numerossa sivulla 12.
uutiskirje 
