Oulun katuja tallustaa nyt iloinen mies. Olli Kohonen jätti kesän lopussa Helsingin ja Vasemmistoliiton tiedottajan hommat ja toteuttaa nyt pitkäaikaisen haaveensa, suuntaa työhön, jossa saa konkreettisesti auttaa ihmisiä. Hän siirtyy alalle, jolta ei koskaan lopu työ, kuten hän itse sanoo.
Kohonen aloitti runsas kuukausi sitten sairaanhoitajaopinnot.
– Olen niin naiivi, että haluan auttaa ihmisiä, hän sanoo.
Ensimmäinen harjoittelujakso alkaa jo marraskuun alussa. Sen Kohonen tekee Oulun kaupungin kotisairaanhoidon yksikössä.
– Elämä on muutakin kuin teoriaa, hän filosofoi.
Paluu koulun penkille on merkittävä muutos neljän ja puolen vuoden kiihkeän työrupeaman jälkeen. Siitä Kohonen teki 23 kuukautta Vasemmistoliitossa.
Sairaus ja kuolema osa elämää
Vaikka Kohonen haluaa auttaa ihmisiä, hän ei ole rupeamassa Florence Nightingaleksi.
– Mulla ei ole harhakuvitelmia kutsumustyöstä. Tiedän tarkkaan, että sairaanhoitajan työssä on kiire, se on likaista eikä aina kovin hauskaa.
Sen Kohonen oppi, kun seurasi edesmenneen sairaanhoitajaäitinsä työelämää.
– Kokemusta mulla ei ole hoitotyöstä kuin omaishoidosta, jossa olin aika nuorena mukana, kun äitini oli syöpäsairas. Olen ollut tekemisissä sairauden ja kuolemankin kanssa. Ne ovat luonnollinen osa elämää.
Takaisin kotiin
Auttamishalun lisäksi Kohosen ajoi alan vaihtoon halu asua Oulussa.
– Hoitoalalla voi olla varma työllisyydestä täällä pohojosessakin, hän sanoo.
Mikä Oulussa on niin ihmeellistä?
– Oulu on mun oikea koti. Täällä on mun kaverit, ystävät, perhe, urheiluseurat, paikat, tärkeimmät ja rakkaimmat muistot, Kohonen listaa.
Hän myöntää, että hänestä löytyy nurkkapatriootti.
– Oulu on hyvän kokoinen kaupunki, ei mikään tuppupaikka, vaan yliopistokaupunki.
Jalkapalloa ja juoksemista
Kohonen täytti viime perjantaina 29 vuotta ja sai samana päivänä filosofian maisterin paperit Vaasan yliopistosta, jossa opiskeli viestintää.
Viestintä jatkuu sairaanhoitajaopintojen ohessa. Hän avustaa neljää – vai oliko se viittä – lehteä ja kirjoittaa muun muassa Kansan Uutisiin jalkapallosta.
– Jakelen vakiovihjeitä. Täysin oikea rivi on tosin vielä hakusessa, parhaimmillaan on ollut 11 oikein, hän sanoo.
Työelämä vei jo kerran vahvasti mukanaan ja opiskelijaksi siirtymisessä on omat ongelmansa, vaikka koulumaista opiskelua ei voi sanoa löysäksi.
– Mutta mulla on riippana sielussa jokseenkin kalvinistinen työmoraali ja välillä nyt hirvittää, kun ei pääse tekemään tuottavaa työtä. Vasemmistoliitossa töitä piisasi.
Kohonen aikoo heti ensimmäisen harjoittelujakson jälkeen alkaa etsiä uuden alansa keikkatöitä. Lopun aikansa hän käyttää aikaansa harjoittelemalla Tukholman puolimaratonille ja seuraamalla jalkapallossa erityisesti Suomen miesten maajoukkueen sekä AC Oulun touhuja.
Paikallispolitiikkaan
Vasemmistoliittoakaan Kohonen ei jätä. Hän on puolueen jäsen ja määrittelee itsensä aktiiviksi. Oulussa puolueen kannatus on perinteisesti vahvaa, mikä luo mahdollisuuksia. Kohosen mukaan nuori polvi nostaa päätään.
– Kyllä mua kiinnostaa jatkaa puolueessa. Olemme puhuneet, että rupeamme värkkäämään Oulun seudulle toimintaryhmää tai ehkä Turun malliin puolueosastoa sosiaali- ja terveysasioiden ympärille. Tämmöistä on kyselty laajalta rintamalta ja nyt lokakuun alussa on tarkoitus viritellä sitä.
Hän toteaa vielä, että intohimo löytyisi kuntapolitiikkaankin.
– Vaalit ovat vasta kolmen vuoden kuluttua. Katsotaan, löytyykö sitten luottamusta.
Kummankin kanssa sujui
Kohonen ehti olla puolueen tiedottajana niin Martti Korhosen kuin Paavo Arhinmäen puheenjohtaja-aikana. Hän sanoo, että Arhinmäen aikaa olisi ollut mukava katso pidempäänkin, mutta hän oli tehnyt päätöksensä alan vaihtamisesta jo ennen kuin puheenjohtajaa alettiin vaihtaa.
– Kummankin puheenjohtajan kanssa yhteistyö pelasi luontevasti. Mutta elämälle piti antaa uusi suunta.
Vasemmistoliitossa Kohonen sanoo oppineensa politiikan lainalaisuuksien ja päätöksentekoprosessien lisäksi erityisesti sen, kuinka tärkeää julkisuus on politiikassa.
– Se on lähes kaiken A ja O. Siksi onkin hyvä, että Vasemmistoliiton visuaalinen uudistuminen jatkuu ja verkkopalvelut kehittyvät koko ajan. Se on iso urakka ja vaatii jatkuvaa panostusta.