Valtiotieteiden tohtori Marko Karttunen on tutkinut huhtikuussa Helsingin yliopistossa hyväksytyssä väitöskirjassaan, millainen poliittinen prosessi johti Suomen markkojen vaihtumiseen euroiksi. Hän on selvittänyt perinpohjaisesti kannanmuodostusta kolmessa suurimmassa puolueessa SDP:ssä, Keskustassa ja kokoomuksessa. Karttusen mukaan näiden puolueiden linjaukset ratkaisivat sen, että Suomi liittyi ainoana Pohjoismaana Emuun.
Kerrataanpa vähän: Suomi oli liittynyt EU:n jäseneksi kansanäänestyksen jälkeen vuoden 1995. EU-jäsenyyttä haki Esko Ahon (kesk.) porvarihallitus, SDP:n ja SAK:n tuella. Emusta ei tuolloin juuri puhuttu. Siitä päätetään erikseen, mikäli se koskaan edes toteutuu, vakuuttivat EU-jäsenyyttä ajaneet poliitikot.
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa voimasuhteet muuttuivat, ja Paavo Lipposen (sd.) ”sateenkaarihallitus” astui valtaan. Siihen kuuluivat SDP:n ohella kokoomus, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP.
Lipposen linjana oli, että Suomen tulee olla Euroopan integraation etujoukossa ja ytimessä. Niinpä Emun tullessa ajankohtaiseksi myös sinne oli mentävä ensimmäisten maiden joukossa. SDP ja kokoomus olivat Emu-hankkeen keskeisiä moottoreita. Vasemmistoliiton ja Vihreiden sisällä Emu aiheutti eripuraa, ja Vasemmistoliitosta kyllä-kanta saatiin vasta tiukan jäsenäänestyksen tuloksena.
Oppositioon jäänyt Keskusta asettui vastustamaan Emuun liittymistä, mutta ei kampanjoinut Emua vastaan mitenkään.
Ratkaisevat päätökset puolueissa tehtiin vuonna 1997, eduskunta hyväksyi Emuun menemisen keväällä 1998 ja vuoden 1999 alussa Suomi liittyi ensimmäisten joukossa rahaliittoon. Markat vaihtuivat konkreettisesti euroksi kolme vuotta myöhemmin.
Ohjenuorina kahden Pekkarisen raportit
Karttunen on käynyt tutkimustaan varten läpi kolmen puolueen kaikki pöytäkirjat ja kannanotot vuosilta 1994–1999. Lisäksi hän on haastatellut puolueiden tuon aikaisia johtohahmoja.
Asiakirjojen joukossa on runsaasti salaista aineistoa, johon Karttunen on päässyt ensimmäisenä tutkijana käsiksi. Esimerkiksi puoluehallituksen pöytäkirjat ovat SDP:ssä ja Keskustassa salaisia. Karttunen sai käyttää niitä väitöksessään sillä ehdolla, että ei yhdistä asioita ja henkilöitä toisiinsa.
– Aineisto on ollut hedelmällistä. Julkisesti poliitikot puhuvat ympäripyöreästi ja varovat, etteivät jää kiinni jostakin. Kun ovet suljetaan, puhe on vapaata ja avointa. Puhutaan läpi kaikki taktiikat ja menettelytavat: Nyt lyödään kiilaa tänne ja tullaan tässä vaiheessa julkisuuteen. Tämä on valtapolitiikkaa, tämä jotain muuta, Karttunen havainnollistaa.
Aineistossa näkyy Karttusen mukaan puolueiden päätöksenteon hierarkkisuus ja asiantuntijavaltaisuus, mikä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä niin Suomessa kuin muuallakin Länsi-Euroopassa. Emu-linjauksia tehtäessä asiantuntijaraportit olivat kysyttyjä.
– SDP korosti Jukka Pekkarisen raporttia, kokoomus samoin. Kokoomus teki myös omia selvityksiään. Keskustassa Mauri Pekkarinen teki 1997 oman Emu-selvityksensä, joka on melkein suoraan kopioitu Keskustan puoluekokouksen kannanotoksi.
Merkittävä rooli oli myös etujärjestöillä. Erityisesti SAK:n ja SDP:n yhteys Emu-kantojen valmistelussa oli tiivis. SAK oli aluksi Emu-jäsenyyttä vastaan, mutta muutti kantaansa työmarkkinaosapuolten sovittua puskurirahastojen perustamisesta suhdannevaihtelujen vaimentamiseksi.
Vastaavanlainen yhteys oli kokoomuksella ja työnantajien TT:llä. Keskustan ja MTK:n linkillä oli vähemmän merkitystä, koska MTK:lla ei ollut vahvaa Emu-kantaa.
Tohtori Marko Karttusen haastattelu on julkaistu laajempana Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2. lokakuuta 2009.
uutiskirje 
