Neuvostoliiton entinen ulkoministeri Eduard Ševardnadze on yhä katkera siitä, että hän ei saanut vuoden 1990 Nobelin rauhanpalkintoa yhdessä Neuvostoliiton silloisen presidentin Mihail Gorbatšovin kanssa.
Muistelmissaan Ševardnadze kirjoittaa, että samaan aikaan kun Gorbatšov oli vastaanottamassa Nobeliaan, hän seisoi neuvostoparlamentaarikkojen edessä puolustamassa samaa politiikkaa, josta Gorbatšov palkittiin. Tuoreessa Radio Free Europen haastattelussa Ševardnadze sanoo, että jos Gorbatšov olisi sanonut edes pari sanaa hänen puolestaan, olisi hänkin saanut Nobel-palkinnon.
– Olin siihen aikaan hyvässä työkunnossa. Maailma oli oppinut tuntemaan minut ja luottamaan minuun, eikä Gorbatšov pitänyt siitä. Nobel-palkinto oli annettu kahdelle henkilölle ennenkin, ja niin olisi voinut tehdä Neuvostoliitossakin, tuulettaa nyt 81-vuotias Ševardnaze tunteitaan.
Ševardnadzen mukaan kysymys Saksojen yhdistämisestä nousi esiin jo heinäkuussa 1985, kun Gorbatšov ja Länsi-Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher tapasivat ensimmäisen kerran.
Ševardnadzen mukaan Gorbatšovin asenne oli kuitenkin epäselvä ja Gorbatšov vältteli puhumasta koko asiasta.
Saksojen yhdistymisestä sovittiin Ševardnadzen mukaan käytännössä helmikuussa 1990, kolme kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Tapahtumapaikkana oli Kanadan Ottawassa pidetty Naton ja Varsovan liiton ulkoministerien kokous.
Ševardnadze kertoo, että Yhdysvaltain ulkoministeri James Baker kysyi Ottawassa häneltä Gorbatšovin kantaa.
– Se tuntuu kummalliselta, mutta minä ja Gorbatšov emme itse asiassa olleet koskaan puhuneet kahden kesken Saksojen yhdistymisestä.
Ševardnadze sanoo soittaneensa Moskovaan ja kysyneensä Gorbatšovin mielipidettä. Hänen mukaansa Gorbatšov vastasi: ”Tiedätkö mitä, Eduard? Ennemmin tai myöhemmin tämä asia on ratkaistava. On parempi, ettemme pitkitä asiaa, jos emme halua luoda ongelmaa.”
uutiskirje 
