Palvelusektorilla ei ole yhteisesti hyväksyttyjä laskentaperiaatteita
Kenen etu palveluiden yksityistäminen on? Kuka maksaa? Kuka korjaa hyödyt? Näitä kyseltiin keskiviikkona Vasemmistoliiton Keski-Tampereen osaston ja Pirkanmaan piirin järjestämässä keskustelutilaisuudessa Tampereella. Paikalla oli lähes 50 asiasta kiinnostunutta.
Elämme silmänkääntäjien aikakautta. Kilpailupolitiikka perustuu Euroopan yhteisön perussääntöihin, joiden kulmakivenä on pääomien, työvoiman ja palveluiden sekä tavaroiden vapaa liikkuminen jäsenmaasta toiseen. Suuri osa sosiaalipalveluista tulkitaan nykyään palveluiksi tai palvelutaloudeksi.
Vasemmistoliiton Keski-Tampereen osaston puheenjohtaja Jouni Siren totesi, että keskusteluun kutsuttiin edustajia eri puolueista: vain vihreiden valtuutettu oli paikalla yksityishenkilönä. Tästä voidaan Sirenin mukaan tehdä tietyt tulkinnat.
– Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on ainoa, joka suhtautuu kriittisesti vuodesta 2005 Tampereella toteutettuun tilaaja-tuottajamalliin eli kaupungin toimintojen yksityistämiseen. Parhaillaan on myynnissä koulutus- ja sosiaalisektori. Säästämisen sijaan puhutaan tehostamisesta. Työvoimapulasta puhuminen on lopetettu tarpeettomana ja siirrytty puhumaan julkisen sektorin aiheuttamasta kilpailun vääristämisestä.
– Enää ei myöskään kysytä, syntyykö oikeasti säästöjä, vaikka tutkimusten mukaan kunnalle yksityisten lääkäripalvelujen ostaminen maksaa vuodessa 30 000 euroa lääkäriä kohti enemmän kuin kunnallisen terveydenhuollon palveluksessa oleva lääkäri, Siren linjasi.
Ideologinen
perusta
FT, psykologi Jaana Pirkkalainen kysyi, onko Tampereen malli demokratiaa vai virkamiesvaltaa?
Hänen mukaansa valtion uusliberalisointi alkoi 80-luvun alussa ns. ylisektoriaalisen ajattelumallin vanavedessä, kun ryhdyttiin suunnittelemaan julkisen, yksityisen ja ns. kolmannen sektorin toimimista yhteistyössä. Tämän myötä kansallisvaltioiden rakenteet hajautuivat, mutta eivät hajonneet.
– Peruskysymys kuuluu, keitä ovat päätöksenteon avainhenkilöt, mitä ovat poliittisen toiminnan kohteet. Syntyi kolmen K:n ohjelma: kilpailu, kontrahti, kontrolli.
Pirkkalainen huomautti, että yksityisten yritysten ei tarvitse kertoa, mistä niiden palvelujen hinta muodostuu, mutta julkisen sektorin rahan pitää olla avointa.
– Tällä on selkeä ideologinen ja poliittinen perusta. Tilaaja-tuottajamallin ei tarvitse tarkoittaa säästöjä. Yhtiölain viides pykälä korostaa, että yhtiön toiminnan tavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Kunnilta sopimusten toteuttamisen valvonta vaatii paljon työtä. Ennen menettelytavat olivat virkamiehille etusijalla, nyt toiminnan tulokset. Kuitenkaan ei ole olemassa tulosmittareita, joilla toiminnan tuloksia voitaisiin luotettavasti mitata kuten lämpöä.
Tampereen yliopiston taloustieteen tutkija, KTL Jani-Petri Laamanen puolestaan kysyi, ketkä hyötyvät palveluista?
– Esimerkiksi työterveyshuolto syö julkista terveydenhuoltoa kohtaan osoitettua kiinnostusta, ja rikkoo universalismi-periaatetta. Jutta Urpilainen on esittänyt, että KELA-tuet poistettaisiin yksityiseltä terveydenhuollolta. Björn Wahlroos on puolestaan kehottanut hyvätuloisia käyttämään vain yksityisiä terveyspalveluja.
Vastuu jää
kuulijalle
Hannu Kanerva Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL:sta pohdiskeli palveluiden tuottamistapojen muutosten seurauksia.
Unohtuuko henkilöstö, kun palvelujen tuotantoa myllerretään?
Kanervan mukaan JHL:lla on kaksi strategiaa: pyrkiä yhdessä julkisen alan henkilöstön kanssa estämään yksityistäminen. Mikäli työnantaja vaihtuu, työntekijän asema on turvattava.
– Ennen julkisten palvelujen järjestäminen ja tuottaminen olivat sama asia. 90-luvulla alettiin korostaa toimintojen eroja. Kunnan sisäiset järjestelyt eivät ole ongelma. Kunta-alan ulkopuolelle siirryttäessä tulee muutoksesta ongelma.
Kanerva totesi, että yksityisesti tuotettuna palvelujen on oltava 5–10 prosenttia kunnallisesti tuotettuja palveluja halvempia, mikäli se olisi edullisempi kuntalaisille.
– Yhteisesti hyväksyttyjä tuottavuuden laskentaperiaatteita ei ole, joten asiassa vastuu jää kuulijalle. Esimerkiksi Tampereen tilaaja-tuottajamallia on mahdotonta ajatella pieniin tai keskisuuriin kuntiin, arveli Hannu Kanerva JHL:stä.
uutiskirje 
