Ministeri Kalevi Kivistö Vihtorin Akatemiassa:
Ministeri Kivistö pohti luovuuden lähteitä puhuessaan torstai-iltana Saarijärvellä Tapperien taideseuran Vihtorin Akatemiassa.
Hän korosti luovuuden olevan yksilöiden ominaisuus. Kun sen hedelmiä hyödynnetään kulttuurisesti, sosiaalisesti tai tuotannollisesti, syntyy innovaatioita.
– Perustutkimukseen tai luovan taiteen harjoittamiseen suunnattujen resurssien avulla on mahdollisuus omistautua luovaan työhön, uusiin tiedon aluevaltauksiin tutkimuksessa tai taiteen luovaan uudistamiseen. Innovaatiopolitiikassa taas luovuuden hedelmiä kehitetään tuotteiksi, joilla voi olla taloudellista merkitystä, jotka voivat tuoda yhteiskuntaan uusia voimavaroja.
Kivistö viittasi luovuusasiantuntija Richard Floridan tekemiin vertailuihin luovuuden edellytyksistä.
Niissä Suomi pärjäsi yleisesti ottaen hyvin, mutta jäi kauaksi kärjestä yhdessä asiassa, eli ns. itseilmaisuindeksissä, joka kuvaa yksilön oikeuksia, itseilmaisua, elämäntapoja ja -laatua, demokratiaa, vaihtoehtoispolitiikkaa ja suhtautumista pakolaisiin ja homoihin.
– Suomalainen mentaliteetti, asenneilmasto ei yleisesti ottaen ole kovin luovuutta suosiva. Keskustelua sanotaan kaivattavan, mutta valtavirrasta poikkeavat mielipiteet herkästi tuomitaan. Tutun sanonnan mukaan Suomeen mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Ajattelun yksiulotteisuus on yksi luovuuden pahimpia mentaalisia jarruja.
Suhtautuminen pakolaisiin ja seksuaalivähemmistöihin on Kivistön mielestä tyypillinen osoitus suomalaisen asenneilmaston ongelmista.
Kivistön mukaan luova ympäristö sallii ja sietää erilaisuutta ja monimuotoisuutta sekä kannustaa luovien kykyjen ja voimavarojen käyttämiseen.
– Harri Tapperin veljessarjan elämää kuvaavissa kirjoissa nousee vahvasti esille tavallisen arjen merkitys luovuuden lähteenä. Luova elämänasenne ilmenee – jos on ilmetäkseen – arjen pienissä valinnoissa eri toimintavaihtoehtojen kesken. Arjen luovuus edistää yksilön ja yhteisön mielenterveyttä ja henkistä hyvinvointia. Eristyneisyys ja yksinäisyys, suomalaisten ongelma, ovat arjen ongelmia, joiden vuoksi luovuuden voimavaroja jää käyttämättä ja huomaamatta.
Yhteiskunnan jakautuminen menestyjiin ja syrjäytyviin sen sijaan merkitsee Kivistön mukaan sosiaalista eristämistä.
– Pitkään jatkuessaan vaikea elämäntilanne lamauttaa oma-aloitteisuuden ja uusien näkökulmien havaitsemisen. Yhteiskuntapolitiikan ratkaisuilla vaikutetaan myös arjen luovuuden mahdollisuuksiin.
Erilaiset näkemykset
esiin työelämässä
Työelämässä luovuutta voidaan Kivistön mukaan edistää työn organisoinnin, työtilojen suunnittelun ja työrytmin avulla.
– Työyhteisöissä ja työympäristöissä pitäisi olla kohtaamisen mahdollisuuksia, työntekijöiden pitäisi voida vaikuttaa niiden suunnitteluun ja työrytmin pitäisi olla sillä tavoin ”huokoinen”, että tilaa jää myös uusien, yllättävienkin vaihtoehtojen pohtimiselle ja kokeilulle. Hektinen rytmi ja alituinen kiire ovat luovuuden pahimpana esteenä.
Luovuuden kannalta tärkeänä Kivistö nosti esiin totunnaisesta poikkeavien, vaihtoehtoisten, yllättävienkin mielleyhtymien syntymisen ja sitä seuraavan uusien ajattelutapojen mahdollistamisen, jopa suosimisen. Yksioikoisen ”putkiajattelun” sijasta tarvitaan monimuotoisuuden ja -arvoisuuden, erilaisuuden ja laajimmillaan monikulttuurisuuden suvaitsemista. Se edellyttää keskustelukulttuuria, jossa erilaisten näkemysten kesken käydään argumentoivaa, toisiltaan oppimaan valmista keskustelua.
– Uusien ja uudenlaisten ajatusten syntyminen edellyttää, että aivot saavat myös levätä. Hektinen, kovan kilpailun kiristämä työilmapiiri ei anna aivoille tilaisuutta huoahtaa. Liian pitkälle viety tehokkuusvaatimus johtaa pidemmällä tähtäimellä luovuuden tukahtumiseen ja sen kautta tehottomuuteen.
Luovuuden ja innovaatioiden kehässä vallitsee Kivistön mukaan sisäänrakennettu jännite vapauden ja tehokkuuden välillä.
– Luovuuden viriäminen edellyttää ajatusten ja vuorovaikutuksen leikinomaisuutta, luovaa elämänasennetta, joka edellyttää vapautta ja moninaisuuden hyväksymistä. Kun luovuuden tuottamia ideoita ryhdytään kehittämään käytännön elämässä sovellettaviksi innovaatioiksi, tehdään se tehokkuuteen ja kilpailukyvyn parantamiseen pyrkien. Jos taas siinä onnistutaan, saadaan aikaan uutta lisäarvoa, jota voidaan käyttää myös luovuuden tukemiseen. Syntyy positiivinen kierre.
Innovaatiopolitiikkaa harjoitettaessa on Kivistön mukaan syytä muistaa, että se toimii vain, jos koko ketju toimii ja jos luovuus sen ytimenä saa riittävästi huomiota ja voimavaroja. (KU)
Kivistön alustus kokonaisuudessaan: www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/2012533.html