Professori Forsberg Afganistanin operaation uudelleen arvioinnin tarpeesta
Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg sanoo, ettei ole mitään erityistä suomalaista syytä irrottautua Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta.
– Jos Suomi tekee vastuullista kriisinhallintapolitiikkaa, niin me mennään kriisinhallintaan muiden kanssa ja tullaan sieltä pois muiden kanssa. Ei ole mitään erityistä suomalaista syytä, miksi pitäisi lähteä pois.
Forsberg kommentoi puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) Yleisradiolle antamaa lausuntoa (12.10.), että Afganistanin-operaation tavoitteet pitää asettaa uudelleen. Uusilla tavoitteilla pitäisi Häkämiehen mukaan tähdätä siihen, että Afganistanista päästään pois vuosien eikä vuosikymmenten päästä.
Häkämies: Ei sotilaallista ratkaisua
Häkämiehen lausunto on merkittävä. Puolustusministeri ei ole tähän asti kritisoinut Suomen Afganistan-operaatioon osallistumista. Hän on esimerkiksi aiemmin yhdessä ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) kanssa kieltänyt jyrkästi, että Suomi olisi Afganistanissa sodan osapuoli.
Nyt Häkämies puhuu vakavissaan operaation uudelleen arvioinnin tarpeesta:
– Sen olen itse tuonut esille, että sotilaallista ratkaisua ei voida saada aikaiseksi. Pitää avata entistä enemmän keskustelua maltillisen opposition kanssa. Pitää luoda sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalle poliittinen keskustelu, ja luoda edellytyksiä sille, että siihen pöytään tulisi mahdollisimman moni. Ja nämä voivat tuoda sen, että löydetään lähitulevaisuudesta se aika, jolloin sieltä pois päästään.
Forsbergin mukaan Häkämiehen lausunto viestii siitä, että jo pitkään jatkunut vakava keskustelu Afganistanin-operaation mielekkyydestä vaatii virallisen kannan päivittämistä.
Puolustusvoimain ex-komentajan Gustav Hägglundin kommentit ovat olleet kriittisistä arvioista huomattavimpia. Hägglund kyseenalaisti koko Isaf-operaation jatkamisen sen huonon menestyksen vuoksi.
Riskit tiedettiin etukäteen
Forsberg ei ole kieltämässä Suomen Isaf-operaatioon osallistumisen uudelleen arviointia. Hän haluaa kuitenkin muistuttaa, että tämä Nato-johtoinen YK-operaatio on ollut alusta asti vaikea ja riskit ovat olleet tiedossa.
– Kun luin vuosien 2001–2002 arvioita, niin kyllä silloin tiedostettiin, minkälaiseen paikkaan oltiin menossa. Jos nyt sanotaan, että silloin ei näitä riskejä osattu arvioida, niin mielestäni se on ihan puppua.
– Kyllä silloin puhuttiin niistä riskeistä kovasti. Ei siinä nyt ollut kuvitelmia, että tämä olisi joku helppo operaatio.
Forsbergin mielestä suomalaisilla on ollut hyvässä muistissa Neuvostoliiton epäonnistuminen Afganistanissa.
Vaikka Forsberg myöntää, että tilanne Afganistanissa on muuttunut jonkin verran – eikä parempaan suuntaan – on hänen mielestään liioiteltua väittää, että se on muuttunut täysin alkuasetelmistaan.
Forsberg arvioi, että riskeistä huolimatta Suomessa ei ole mitään sinkkiarkkusyndroomaa. Sillä hän tarkoittaa sitä, että mahdollisista ikävistä menetyksistä huolimatta Suomessa ei olla herkkiä luopumaan operaatiosta ja sen tavoitteista.
Ei sivilisaatioiden estettä demokratialle
Ministeri Häkämies esitti Yle-lausunnossaan, että Afganistan ei koskaan tule olemaan länsieurooppalainen maa. Kommentti tarkoittaa sitä, että demokratian juurruttamisen osalta tavoitteita ei pidä asettaa liian korkealle.
– Sen pitää olla semmoinen tavoite, että vuosien aikana afgaanit ottavat itse vastuun maansa tulevaisuudesta. Eli heidän armeijansa määrää lisätään, se koulutetaan, ja he ottavat sen vastuun, Häkämies linjasi.
Forsberg arvostelee niitä, jotka sanovat, ettei demokratia voi toteutua Afganistanissa koskaan.
– Kyllä on vaarallista ajatella niinkin, ettei demokratia voi koskaan tulla Afganistaniin. Se tie on tietysti pitkä ja kivinen, mutta ei Suomikaan ole näitä asioita hetkessä omaksunut.
Forsberg muistuttaa, että Afganistanissa on ollut puoli vuosisataa sitten demokratian kannalta varsin edistyksellisiäkin vaiheita.
– On vaarallista mennä sanomaan, ettei demokratia onnistu koskaan.
– Ei nyt pidä vetää johtopäätöstä, että olisi joku tällainen sivilisaatioiden este, mikä tekisi mahdottomaksi ajatella, että meillä olisi joskus demokratia Afganistanissa.