Yllätyskäänne tapahtui Ranskaa yli kaksi viikkoa myrkyttäneessä skandaalissa, jossa tasavalta on leimautunut kyseenalaiseksi perhesuhteiden hallitsemaksi banaanivaltioksi.
Presidentti Nicolas Sarkozyn poika Jean Sarkozy ilmoitti torstai-illan suorassa uutislähetyksessä vetävänsä pois ehdokkuutensa Epadin johtajaksi. Epad hallinnoi Pariisin länsipuolella olevaa yritysaluetta, jossa on 2 500 yritysten pääkonttoria.
Johtajanpaikan sijasta politiikkaan jo kauan sitten pudonnut poika valitaan perjantaina tämän julkisen hallinnon piiriin kuuluvan toimiston hallintoneuvoston tavalliseksi jäseneksi.
Jean Sarkozyn kiire päästä nopeasti korkealle johtopaikalle on kuohuttanut Ranskaa. Mediassa ei ole juuri muusta puhuttukaan, nettikeskustelu on vellonut kuumana.
Kansalaisvetoomus, jossa kehotettiin vain 23-vuotiasta lakitieteiden opiskelijaa keskittymään ensin opintoihinsa ja vasta sitten miettimään isoja asioita, oli kerännyt perjantai-aamuun mennessä yli 93 000 allekirjoitusta.
Oppositio-vasemmisto puhui nepotismista. Olihan presidentti-isä selvästi raivannut pojalleen tärkeän päättäjän paikan johtamaan liikealuetta, jolla tulee olemaan suuri merkitys lähivuosina Sarkozyn suur-Pariisi-suunnitelmien kannalta.
Taitava
perääntyminen
Presidentti Sarkozy ilmoittikin, että hänen poikaansa kohdistunut arvostelu on tähdätty häneen itseensä. Kun kunnanvaltuutettu-poika sitten ilmoitti vetäytyvänsä kilvasta asiasta nousseen hälyn takia, hän painotti tehneensä päätöksen itse. Tosin hän myönsi keskustelleensa siitä isänsä kanssa.
”En keskustellut presidentin kanssa. Keskustelin isäni kanssa, kuten kuka tahansa poika tekisi”, hän sanoi julkisen tv-kanavan haastattelussa häkeltymättä kertaakaan. Nuoren miehen sanavalmius, rauhallisuus ja ammattimainen esiintymistyyli saivat ihailua jopa vasemmistossa.
Jean Sarkozy oli leikannut vaalean leijonanharjatukkansa siistiksi, hankkinut silmälasit ja esiintyi elegantissa harmaassa takissa ja solmiossa. Hän korosti kaikessa olevansa oma itsensä.
Presidentti-isä on antanut harvat etukäteen nauhoitetut haastattelunsa kaupalliselle pörssikanavalle. Hän on saanut paljon arvostelua myös siitä, että ei ole pitänyt yli kahden vuoden presidenttikautensa aikana yhtään lehdistötilaisuutta. Hänen kansansuosionsa on jatkuvassa laskussa, toistuvat yksinpuhelut ja tiedotteet presidentin toimista alkavat jo kyllästyttää kansalaisia.
Onko presidentillä
todellisuudentajua?
Media on alkanut jo ihmetellä, onko presidentti säilyttänyt todellisuudentajunsa vallanhuumassaan. Hän nimittäin hoitaa koko Ranskan tarvitsematta edes pääministeriä tai hallitusta muuhun kuin näiden tekemien erehdysten korjaamiseen.
Huvittava esimerkki oli muutama päivä sitten, kun presidentti esitteli ”oman” koulu-uudistussuunnitelmansa. Puheessaan hän muistutti Napoleon Bonaparten 1800-luvun alussa pitämästä puheesta, jonka mukaan yhteiskunnassa menestyminen ei saanut enää riippua sukulaisuussuhteista, vaan jokaisen yksilön koulutuksesta. Sarkozy piti puheen juuri silloin, kun nepotismikeskustelu oli kuumimmillaan.
Selitystä mokalle ei ole löytynyt, mutta pohdiskelut presidentin todellisuudentajun kadottamisesta saivat vauhtia.
Pojan kannatus
huimassa nousussa
Mutta Jean-pojallapa on todellisuudentajua. Hän on yhteydessä tavallisiin kansalaisiin eikä eristäytynyt norsunluutorniinsa, suitsuttavat uudet ihailijat.
Poika edustaa kaikkea sitä hyvää, mistä isää ei enää tunnista. Hänen nuoruutensa on kääntynyt haitasta eduksi, kypsyytensä hän osoitti osaamalla perääntyä vaikean paikan edessä. Ehkä jopa vastoin isänsä tahtoa, väitetään pojan lähipiirissä.
Varsinkin presidentin oman puolueen piirissä on vietetty vaikeita aikoja, sillä Nicolas Sarkozyn itsevaltaisuus on ollut naurunaihe kaikkialla maailmassa, Kiinaa myöten. Jean Sarkozy näyttää pelastaneen koko UMP-puolueen maineen. Pojasta kehittyi ehkä oikeiston pelastaja muutaman minuutin televisiolähetyksessä.