– Odotimme pitkään nähdäksemme, mitä miehet tekisivät rauhan eteen, sanoo pakistanilainen Zahira Khattak, joka on sittemmin tarttunut itse toimeen yhdessä muiden tulenaran alueen naisten kanssa.
Sisäiset ja ulkoiset selkkaukset ovat repineet vuosikymmenten ajan Pakistania, Intiaa ja Afganistania.
Konflikteihin ei ole löydetty ratkaisuja, ja naiset on jätetty ulkopuolelle niiden etsinnästäkin, huomauttaa Khattak, joka edustaa Pakistanin Awami-puoluetta.
Hän muistuttaa, etteivät asiat ole aina olleet näin.
– Afganistanissa naiset ovat 5 000 vuoden ajan osallistuneet heimoneuvostojen (jirga) istuntoihin. Meillä on jirgat myös Pakistanin heimoalueella, joten miksei niitä otettaisi käyttöön, hän pohtii.
Naiset kärsivät
sodista
Naiset kärsivät sodista vähintään yhtä paljon kuin miehet, ja kaikkien kolmen maan naiset janoavat rauhaa, joten he päättivät yhdistää voimansa, Khattak selittää.
– Maidemme välillä on kosolti epäluuloja ja epäluottamusta, mutta keskusteluissamme olemme löytäneet paljon enemmän yhteisiä asioita, hän jatkaa.
Ensimmäinen naisten ”trialogi” pidettiin huhtikuussa Intian Delhissä. Sitä oli pohjustettu maaliskuussa kansainvälisen naistenpäivän tapaamisessa Pakistanin Peshawarissa.
Lokakuussa naiset, joiden joukossa oli rauhanaktivisteja, poliitikkoja ja toimittajia, kokoontuivat Afganistanin kovia kokeneessa pääkaupungissa Kabulissa.
– Meillä on paljon sisäisiä ongelmia, ja maidemme asevoimat sotivat omia kansalaisiaan vastaan. En väitä, että olisimme ratkaisseet kaikki ongelmat, mutta trialogimme on hyvä alku, ja sitä pitää välttämättä jatkaa, intialainen toimittaja Jyoti Malhotra sanoi.
– Me afgaanit kaipaamme rauhaa. Joudumme kärsimään kapinasta, jota käydään uskonnon tai vapautussodan lipun alla. Menetämme henkemme, perintömme, kunniamme, lapsemme ja koulumme, afganistanilainen kansanedustaja Shinkai Karokhel kertoi kokouksessa.
Oppia toisten
kokemuksista
Kokouksen tavoitteet veti yhteen delhiläisen rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen johtaja, tohtori Radha Kumar.
Rauhan edistämisen ja vahvistamisen ohella korostuivat naisten oikeudet ja ihmisoikeudet. Naisten osuutta on lisättävä päätöksenteossa ja varsinkin rauhanneuvotteluissa, kokous vaati.
Naisten oikeuksia rajoittavat sortavat lait, jotka ovat miesvaltaisten elinten laatimia, afganistanilainen Nargis Nehan muistutti.
Kokoontumisen parhaana antina pidettiin mahdollisuutta oppia toisten kokemuksista.
– Afganistanin naiset ovat kestäneet tätä selkkausta 30 vuotta. On innostavaa kuulla, miten he ovat selviytyneet, pakistanilainen kansanedustaja Bushra Gohar sanoi.
Yhteiset
nettisivut
Trialogissa päätettiin perustaa 15-jäseninen naisten rauhankomitea ja luoda yhteiset monikieliset internetsivut.
– Naiset saavat paljon aikaan, kun heille suodaan mahdollisuus vaikuttaa. Me edustamme myös elämäämme kuuluvia miehiä: kollegoja, ystäviä, puolisoita, veljiä ja poikia, pakistanilainen ministeri Aneesa Zeb Tahirkheli muistutti.
Hän oli yksi noin sadasta naisesta, jotka osallistuivat elokuussa 2007 Kabulissa järjestettyyn afganistanilais-pakistanilaiseen rauhanjirgaan, joka kokosi yli 600 heimojohtajaa ja poliitikkoa.
Siellä päätettiin perustaa toimeenpaneva neuvosto, johon kuuluu 25 edustajaa kummastakin maasta. Neuvosto ei ole vielä kokoontunut, eikä siihen valittujen edustajien joukossa ole toistaiseksi yhtään naista, Tahirkheli valitti.
uutiskirje 
