Kaupparuoan arvonlisäveroa laskettiin sovitusti lokakuussa 17 prosentista 12 prosenttiin. Alentamisen luvattiin laskevan ruoan hintaa 4,3 prosenttia. Muun muassa K-ryhmä tiedotti, että se on sitoutunut viemään arvonlisäveromuutoksen täysimääräisenä hintoihin.
Kokemukset kaupan kassalla eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet. Ruoan hinta ei ole laskenut, vaan joissain ”tarralapputapauksissa” jopa noussut.
Kupletin juoni oli klassinen. Tuotantokustannusten nousu osattiin siirtää ruoan hintaan täysimääräisesti, mutta kustannusten laskettua ei ruoan hinta ole seurannut perässä. Ennen kuin alv-alennus toteutettiin, nostettiin hintoja muutaman vuoden ajan. Tilastojen valossa elintarvikkeiden vähittäismyyntihinnat nousivat viimeisen kahden vuoden aikana 11,5 prosentin luokkaa.
Vertailtaessa muun Euroopan hintoihin, Suomi on kärkipäässä. Meillä ruoan hinta on noussut viitisen prosenttia enemmän kuin EU:n alueella yleensä. Veroalennustenkin jälkeen Suomen ruoka on jopa 15 prosenttia kalliimpaa kuin muualla Euroopassa.
On merkillistä, että vaikka esimerkiksi vehnän tuotantokustannukset eivät ole nousseet kuin pari prosenttia, vehnäjauhot ovat kallistuneet parin vuoden aikana 55 prosenttia. Kuka kerää katteet, elintarviketeollisuus, kuljetus, kauppa? Jossain joku vetää välistä.
Suomessa 76 prosenttia päivittäistavarakaupasta kuuluu kahdelle ryhmittymälle, S- ja K-kaupoille. Kaupan keskittyminen kahdelle suurelle ei ole kuluttajan kannalta ollenkaan edullinen asia – vaikka bonuskorteille meidät on jo opetettu ja pitämään ruokatili uskollisesti oikean värisen kaupan kassassa.
Kahden suuren markkinoilla kilpailu ei toimi parhaalla tavalla. Osapuolet tietävät täsmälleen, mitä markkinoilla tapahtuu. He tuntevat kilpailijoidensa heikkoudet ja vahvuudet. Kilpailijoiden reaktiot jokaiseen omaan ratkaisuun tiedetään etukäteen. Ei ollut Lidlilläkään asiaa maan markkinoille. Ulkomaisia ja pienempiä kauppoja on marginalisoitu mm. kaavoituksen turvin.
Markkinatalouden mekanismiin kuuluu luontevasti se, että kaksi suurta toimijaa tekee yhteistyötä jossain vaiheessa kilpailua. Rumasti sanottuna toimii kartellissa, kuten narahtaneet asfaltintekijät joku aika sitten.
Suurten kaupparyhmien sopimussysteemiä on vaikea todistaa, epäilyjä kuitenkin voi esittää. Kun kauppa ja elintarviketeollisuus sopivat keskenään neljän kuukauden välein millä hinnalla tavaraa ostetaan, voidaan kyllä puhua kartellihengestä.
Kaupparyhmittymät väittävät etteivät katteet ole kasvaneet viimeisten vuosien aikana. Silti ruoan hinta on kova, kauppa keskittyy eikä valtiokaan saa enää verotuloja. Markkinatalouden matematiikka on ihan kuitti.
kansanedustaja,
valtiovarainvaliokunnan
maatalousjaoston jäsen
lehti 