Olemme satoja kertoja kuulleet, että Vasemmistoliiton kannatuksen lasku on tiedotusongelma. Viesti ei muka mene perille, ja on kaikenlaista ostojulkisuutta. Kun kannatus gallupin mukaan nousee 0,7 prosenttia riemuitaan, että nyt ”viesti menee perille”.
Tosiasiassa Suomi on läntisen Euroopan oikeistolaisin maa, jossa vasemmiston kokonaiskannatus on 29 prosenttia. Ruotsissa se on ollut 45-50 prosenttia.
Politiikan merkitys aliarvioidaan ja tiedotusvälineiden vaikutus yliarvioidaan. Jos Vasemmistoliitto olisi oikeasti vasemmalla, eikä vain leikisti, tuollainen 10-15 prosentin, jopa 20 prosentin kannatus on täysin mahdollinen.
Vasem-mistoliiton ja Sdp:n alhainenkannatus ei johdu tiedotus-välineistä, vaan huonosta politiikasta.
Olen samaa mieltä kuin Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo, joka sanoo, että sopupolitiikka karkottaa äänestäjät. Hallituspuolueet ja oppositio kyllä väittelevät keskenään vaalien välillä, mutta vaalien lähestyessä ärhentely laantuu. Paloheimon mukaan äänestäjille jäävät vaaleissa hämäräksi vaihtoehdot puolueiden välillä. Syntyy mielikuva, ettei puolueiden voimasuhteiden muutoksilla ole väliä, Paloheimo sanoi taannoin (Al 22.11.09).
Sopupolitiikasta ja luopumisesta vasemmistolaisista arvoista löytyy liikaa esimerkkejä vasemmiston paikallis- ja valtakunnan politiikasta. Viittaan esimerkiksi Vantaa-sopimukseen.
Tampereella Vasemmistoliitto kannatti sähkölaitoksen yhtiöittämistä ja on mukana verotusta kiristävässä valtuustosopimuksessa. Kangasalla Vasemmistoliitto teki valtuustoaloitteet subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta ja kunnan henkilöstön 20 päivän pakkolomasta. Jyväskylässä Vasemmistoliitto kannatti yhtiömuotoista lukiokoulutusta. Listaa voi valitettavasti jatkaa.
Valtakunnan tasolla Vasemmistoliitto oli kahdeksan vuotta sinipunahallituksessa, joka leikkasi kuntien valtionapuja ja yksityisti valtionyhtiöitä. Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi kannatti Destian yksityistämistä. Vihreät pysyvät tiukasti kokoomuksen puisto-osastona niin kauan kuin vasemmistossa häärii Metallin ja SAK:n atomiketju, joka haluaa Suomen täyteen ydinvoimaloita ja uraanikaivoksia. Atomiketju on kuin ympäristöväen karkotin samaan tapaan kuin lahtelainen kauppakeskus on käyttänyt teinikarkotinta.
Vasemmistonuoret oli kauan kokoomusnuorten talutusnuorassa tekijänoikeusasioissa, ilmeisesti ymmärtämättä miksi ja miten se tapahtui.
Vasemmistoliitto on ollut puheenjohtajan vaihdoksesta huolimatta passiivinen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Uusimman gallupin mukaan 62 prosenttia suomalaisista haluaa säilyttää liittoutumattomuuden Nato-jäsenyyden sijaan (Yle 3. 12. 09). Nyt on näytön paikka, kun Nato pyytää Suomelta lisäjoukkoja ja valvonta-aluetta Afganistaniin.
Kokoomus on huomannut vasemmiston luopumisen arvoistaan. Vastaus on pilkkaa ja ivaa. Se käynnistää toivotalkoot ja sanoo hoitavansa paremmin työväen asian. Niinpä kaduille ilmaantuu julisteita, joissa lukee ”työväen presidentti” tai Jyrki Kataisen kuva allaan vasara ja maalipensseli ristissä pilkaten perinteistä sirppi ja vasara -tunnusta.
Vasemmistoliiton ja Sdp:n alhainen kannatus ei johdu tiedotusvälineistä, vaan huonosta politiikasta. Poliittisen merkitys aliarvioidaan ja tiedotusvälineiden vaikutus yliarvioidaan. Jos Vasemmistoliitto olisi oikeasti vasemmalla, eikä vain leikisti, jopa 15-20 prosentin kannatus on mahdollinen uudessa Suomessa.
Kyse ei ole siitä, etteikö viesti menisi perille, vaan siitä millainen viesti halutaan lähettää. Viesti lähetetään poliittisen toiminnan kautta.