Eduskunta on hyväksynyt kauppojen sunnuntain aukioloajat ja pienten kauppojen jopa ympärivuorokautiset aukiolot. Miksi näin, onko meillä siihen varaa ?
Nyt käydään palkkaneuvotteluja ja työnantajat tuntuvat sopineen, että 0,5 prosenttia on se yläraja mihin palkat voivat nousta. Eikö voisi puhua jo kartellista, kun työnantajat on tehneet rajan, jota ei saa ylittää. Elinkeinoelämä hylkäsi tupon, mutta sillä on nyt oma sopimus.
Sunnuntaikauppa lisää kustannuksia, pitää palkata lisää työntekijöitä ja maksaa erilaisia lisiä. Miten kaupalla on siihen varaa, jos muillakaan ei ole kuin 0,5 prosentin korotuksen verran. Tässä on selvä ristiriita: palkat eivät nouse, mutta ihmisten pitäisi ostaa enemmän. Eihän sunnuntaikaupassa muuten ole mitään järkeä.
Jos ostovoima ei lisäänny, niin kauppa käy vähemmän muina päivinä tai sitten ylivelkaannutaan. Se on huono lamalääke varsinkin yksityisen ihmisen kannalta. On hyvä, jos työpaikkoja tulee lisää, mutta ainakin pienissä kaupoissa omistajien työpaine lisääntyy huolestuttavasti. Miten he sitten jaksavat vai onko tarkoituskin, että pienet poistuu suurten tieltä.
uutiskirje 
