Emeritusprofessori Martti Kekomäen kritiikin kohteena on se, että sairaalaa liiketaloudellisesti ohjattaessa sotketaan toisiinsa lääketieteelle tärkeä vaikuttavuus ja liiketaloudelle vastaavassa asemassa oleva tuottavuus.
Maanantaina Helsingissä alkaneilla Lääkäripäivillä esitelmöineen Kekomäen mukaan Suomestakin löytyy tuoreita esimerkkejä liiketaloudellisten oppien asiantuntemattomasta soveltamisesta julkisen sairaalan toimintaan.
Sairaaloiden hallitusten johtopaikoille on istutettu liike-elämän arvostettuja osaajia samalla kun niiden henkilökuntaa on alistettu liiketalouden opeille.
– Tulokset eivät ole rohkaisevia, toteaa Kekomäki, jonka mielestä terveydenhuollon eri toimijoiden keskinäistä luottamusta ei voi korvata markkinaopeilla.
Yhdysvallat –
varoittava esimerkki
Yhdysvalloissa jos missä liiketaloudellisesta osaamisesta ei luulisi olevan pulaa. Silti havainnot maasta eivät tue liiketaloudellisten periaatteiden soveltamista terveydenhuoltoon.
– Yhdysvallat maksaa täysin markkinaperusteisesta terveydenhuollostaan noin 30 prosenttia liikaa, väittää Kekomäki.
Terveydenhuollon tavoitteena tulee olla hoidon vaikuttavuus. Tämän kanssa jopa ristiriidassa olevat liiketaloudellisten oppien mukaiset, tuottavuusperusteiset taloudelliset kannusteet uhkaavat liu’uttaa hoito- ja tutkimustoimintaa kahteen suuntaan. Joko potilas ohjataan hoitoon, joka on vaativampaa ja kalliimpaa kuin on tarpeen, tai liian kevyeen, tarpeeseen nähden riittämättömään hoitoon.
Mitä enemmän tuottavuuden lisäämistä painotetaan erilaisilla optioilla, toimenpidepalkkioilla tai pääomatulon muutoksilla, sitä suuremmaksi riski tähän kasvaa.
Seurauksena on yleensä kokonaiskustannusten kasvu, mistä Yhdysvallat on Kekomäen mukaan paras esimerkki.
Tutkimus- ja hoitopäätösten valvonta on kallista. Yhdysvalloissa arvioidaan, että sikäläisestä 2,3 biljoonan dollarin panostuksesta terveydenhuoltoon kanavoituu yli 700 miljardia dollaria etu- tai jälkikäteiseen kontrolliin, siis byrokratiaan.
700 miljardia
dollaria hukkaan
Tuo 700 miljardia dollaria, jota Kekomäki sanoo loiskiehuntaan hukatuksi, on sama kuin supervallan panostus vuonna 2009 taloudelliseen elvytykseen. Jälkimmäisessä kyse oli kertamääräisestä erästä, kun terveydenhuollon kustannukset toteutuvat vuosittain.
Kekomäki korostaa varmuuden vuoksi, että hänen kritiikkinsä liikkeenhoidon menetelmiin julkisessa sairaalan johtamisessa kohdistuu tilanteeseen, jossa tuottavuus ja vaikuttavuus eivät kohtaa.
Näin on, koska tuottavuus ei terveydenhuollossa välttämättä lisää onnistumista alan perimmäisen tavoitteen saavuttamisessa.
uutiskirje 
