Talvisota jatkuu tiedotusvälineissä kiivaana. Mediailma on sakeana sotatarinoista, jotka kertaavat 70 vuotta sitten käydyn sodan vaiheita. Tämä tosiasia todettiin Manu Marttisen kirjoituksessa Journalisti-lehdessä 17.12.2009. Kirjoituksessa huomautettiin, että kaikki kunnia sotien veteraaneille, mutta joku raja tässä sodan palvonnassakin pitäisi olla.
Rintamaveteraanina Kannaksella haavoittuneena kesällä 1944 olen täsmälleen samaa mieltä Marttisen kanssa. Ja mikä on huomattavaa: sotaa edeltäneistä aluevaihtoneuvotteluista ja niiden katkaisemisesta vaietaan täysin.
Kun Suomen raja Karjalan kannaksella oli tykinkantaman päässä Leningradin miljoonakaupungista, ja kun Hitler-Saksan hyökkäys oli todennäköinen, esitti Neuvostoliitto rajan siirtoa 30 kilometriä. Vastineeksi Suomeen olisi liitetty Laatokan pohjoispuolelta Repolan ja Porajärven piiristä yli 5 500 neliökilometrin alueet. (Miltähän Suomen kartta näyttäisi tuollaisena?)
Mutta ei: Eljas Erkko, joka oli talvisodan edellä Suomen ulkoministeri, ajoi kovaa linjaa. Fil.lis. Sinikka Wunsch totesi lisensiaattityönsä tutkimuksissa että Erkko ”antoi viime vaiheessa J.K. Paasikivelle ja Tannerille luvan päästää jumittuneet Kremlin neuvottelut katkeamaan marraskuussa 1939. Tämän takia talvisotaa on kutsuttu myös Erkon sodaksi”.
Wunschin mukaan edes tasavallan presidentti Kyösti Kallio ei tiennyt päätöksestä etukäteen. Saman tutkijan mukaan Eljas Erkko ja Väinö Tanner lehdissään vaikuttivat hengen kehittämiseen ratkaisevasti ennen neuvotteluja.
Toinen maailmansota alkoi 19.9.1939 Hitlerin sotajoukkojen vyöryessä Puolaan. Neuvottelujen katkettua Neuvostoliito aloitti sotatoimet Suomen rajoilla marraskuun lopulla.
Talvisota olisi voitu estää? Mahdollisesti. Olisi vältytty 23 000 kaatuneelta, noin 45 000 haavoittuneelta, alueluovutuksilta sekä monilta muilta menetyksiltä.
Mutta miksi pelkästään talvisotaa jatkuvasi muistellaan? Onhan muun muassa Aunuksen-retkestä kulunut 90 vuotta. Sotaretkeen osallistui yli 3 000 innokasta soturia, ja Mannerheim nimitti retken päälliköksi Aarne Sihvon.
Aunuksen liittäminen Suomeen kuitenkin epäonnistui. Väestö ei asiasta innostunut.
Eikä ole syytä unohtaa myöskään Lapin sotaa 1944–45. Välirauhansopimus velvoitti Suomen poistamaan maasta yli 200 000 silloista ”aseveljeä’” eli saksalaissotilasta maamme alueelta. Se sota voitettiin. Mutta saksalaiset polttivat mennessään Lapin.
uutiskirje 
