Razia Khatoonin, 36, ompelee silmät ristissä helmiä naisten leninkiin hämärässä slummiasunnossaan Pakistanin suurimmassa kaupungissa Karachissa.
– Ellemme saa tätä valmiiksi illaksi, meiltä ei ehkä tilata lisää, kymmenen lapsen äiti tuskailee. Khatoonin tilauksille olisi monta ottajaa, sillä työtilanne on heikentynyt roimasti Pakistanin talouden käännyttyä alamäkeen jo vuonna 2005.
Khatoon on ommellut kotona 18 viime vuotta. Aviomies Nasir Sabir auttaa vaimoaan tuomalla ja viemällä tilauksia ja muita tarvikkeita.
– Aiemmin meillä meni hyvin. Pystyimme lähettämään lapset kouluun ja antamaan heille kolme ateriaa päivässä. Sabir hoitaa puhumisen, koska vaimo ei ehdi ”löpistä turhia”.
– Viime vuonna jouduimme kuitenkin ottamaan lapset pois koulusta, koska ruoan hinta kohosi pilviin. Köyhän on valittava, hankkiiko lapsille ruokaa vai lähettää heidät kouluun, mies jatkaa.
Koulusta pudonneet kuusi vanhinta lasta auttavat nyt Khatoonia ompelussa.
– Teemme 10–12 tunnin päivää. Yksi leninki valmistuu kolmessa päivässä, Khatoon kertoo. Kirjontamallin mutkikkuudesta riippuen maksu on 5,8–12,5 euroa leningiltä.
Pelko työn
menettämisestä
Parin korttelin päässä Suraj Jamal, 55, ja hänen teini-ikäinen tyttärensä valmistavat kiireellä suitsuketikkuja. Viikossa valmistuu 60 000–70 000 tikkua, joista maksetaan alle kahdeksan eurosenttiä tuhannelta. Kaupassa tusinan tikun paketti maksaa 12 senttiä.
Jamal ei tohdi pyytää toimeksiantajaltaan palkankorotusta, koska pelkää tämän vaihtavan tekijää. Tytär kertoo perheen lopettaneen syömästä aamiaista rahapulan takia.
Zahida Mumtaz elättää sairasta miestään ompelemalla kotona tyttöjen mekkoja. Tusinasta mekosta maksetaan 16–41 senttiä.
– Tiedän saavani hyvin vähän, sillä näin, että mekoista pyydetään kaupassa 1,6 euroa kappale. Mutta en voi valittaa hinnasta, koska silloin tilaaja etsii toisen tekijän, Mumtaz sanoo. Hän ihmettelee, miksi kotona tehtävästä työstä maksetaan vähemmän kuin tehtaassa, vaikka kotityöläiset raatavat muita ankarammin.
Eivät virallisesti
edes ole työntekijöitä
Epävirallisen sektorin uurastajat eivät mahdu edes viralliseen ”työntekijän” määritelmään, joten työelämää koskevat lait eivät suojele heitä, Zera Khan kertoo. Hän toimii hiljan perustetun Kotona työskentelevien naisten yhdistyksen pääsihteerinä.
Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valonpilkahdus, kotityöläisiä auttavan Sungi-järjestön edustaja Asma Ravji sanoo. Naisten asioiden ministeriö, työministeriö sekä HomeNet-verkosto ja Sungi sopivat viime vuoden lopulla yhteistyöstä.
Tavoitteena on uudistaa lakeja ja niiden toimeenpanoa siten, että epävirallisen sektorin työntekijät pääsevät osallisiksi joistakin muille kuuluvista eduista.
Taantuma siirtää työtä kotiin
Viime vuonna Pakistanissa tehdyn taloustutkimuksen mukaan kotona uurastavia naisia on 8,52 miljoonaa, mikä muodostaa 70 prosenttia maan työtätekevistä naisista.
Kotityöläisten asioita ajava HomeNet-verkosto laskee, että näistä 42 prosenttia on 15–24-vuotiaita. Ilman palkkaa kotona työskentelevistä on nuoria miltei puolet.
Koko Pakistanin työvoimasta toimii talouden epävirallisella sektorilla 73 prosenttia. Teollisuuden kutistuessa osuus on parissa vuodessa kasvanut lähes kolmanneksen, HomeNet arvioi.
Pakistanin talouden 2005 alkanutta alamäkeä on vauhdittanut puolustusmenojen kasvu islamistikapinallisten hyökkäysten kiihtyessä.
Pakistanin asukasluku on 168 miljoonaa ja työttömyys arvioidaan 7,4 prosentiksi. Asukkaista 60 prosenttia elää alle kahdella dollarilla päivässä, aikuisista lähes puolet on lukutaidottomia. (IPS)
uutiskirje 
