Maatilojen omistuksessa on merkittävä osa maamme energiavaroista. Valtakunnan energiankulutus on noin 370 terawattituntia, ja peltojen kokonaisvaranto on noin 70 Twh, josta voitaisiin käyttää energiaksi viidennes eli 14 Twh. Silti kukaan ei kärsisi vielä nälkää sen enempää meillä Suomessa kuin muuallakaan maailmassa, sillä kaikilla pelloillamme ei voida tuottaa ruokaa. Peltojen lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön vielä lanta ja erilaiset jätteet, ja myös metsäenergiasta on huomattava osa maatilojen omistuksessa.
Nyt ”salama” on tuhonnut maatilojen energiasuunnitelmista suurimman osan. Hallituksen esitys laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotannosta määrittelee biokaasureaktoreiden koon niin suureksi, etteivät ne sovellu alkuunkaan maatilakäyttöön.
Esityksen mukaan sähkötehon, joka on kolmannes laitteen koko tehosta, tulee olla vähintään 200 kilowattia. Näin ollen tiloille jouduttaisiin rakentamaan 500–600 kilowatin järjestelmiä. Mikäli biokaasu tuotettaisiin pelkästään lannasta, tällöin tarvittava lehmämäärä ei olisi satoja vaan tuhansia.
Pienempien yrittäjien energiamarkkinoille pää-syä estää vuosikausia jatkunut suurtuotta-jien jarrutus.
Kokenut laitevalmistaja tietää, että 50 kilowatin kokonaisteholla tuotetaan jo suurehkon tilan energiantarve ja kaasua jää vielä myytäväksi esimerkiksi liikennekäyttöön. Kokonaisteholtaan 30 kilowatin järjestelmä voisi olla monille tiloille sopiva.
Ennen viime eduskuntavaaleja hallitussopimuksessa päätettiin syöttötariffin myöntämisestä maatilan biokaasulle. Tätä on odotettu vuodesta toiseen. Muutamat kaasua tuottavat tilat ovat olleet kiinnostavia käyntikohteita reaktoreita suunnitteleville viljelijöille. Esimerkiksi Heusalan tilalla Nivalassa on käynyt vuosittain nelisensataa tutustujaa.
Suomessa on muutamia biokaasureaktoreiden valmistajia, eikä heidän asemansa ole viljelijöiden tilannetta parempi. Laukaalainen Metener Oy on selviytynyt rakentamalla pienreaktoreita Kiinaan, maahan, jolla on jo pitkät perinteet kaasun käytöstä, mutta joka ei hallitse alan nykytekniikkaa. Suomen korkeatasoisella osaamisella on siellä kysyntää.
Puun energiakäyttöä voitaisiin merkittävästi lisätä, jos sille saataisiin lähes kaikissa muissa EU-maissa käytössä olevat investointi- ja käyttötuet. Sahoista voisi tulla merkittäviä energiantuottajia. Ne ottavat vuosittain vastaan 10–12 miljoonaa kiintokuutiota puuta, josta yli puolet jää sivutuotteeksi ja markkinoidaan pääasiassa selluteollisuudelle, selluteollisuuden supistuessa yhä useammin myös lämpökeskuksille.
Puuenergialle ei ole missään vaiheissa lupailtu syöttötariffia. Biokaasulle se sentään luvataan keskisuuria ja suuria laitoksia rakennettaessa.
Ei ole tietenkään enää mikään uutinen, että pienempien yrittäjien energiamarkkinoille pääsyä estää vuosikausia jatkunut suurtuottajien jarrutus. Lobbarien mukaan pientuotantoa ei saa kehittää ennen kuin esimerkiksi metsäteollisuus saa käyntiin oman bioenergiatuotantonsa. Hallituksen esitys tukee tätä tavoitetta.
Kuinka pian metsäteollisuuden bioenergiahankkeet sitten käynnistyvät? Kehityksen etenemistä kuvastaa Stora Enson tutkimus- ja kehitysjohtajan Jukka Kilpeläisen mukaan parinkymmenen vuoden päästä uudet innovaatiot edustavat pääosaa tuotannosta ja sellun osuus on enää 30-40 prosenttia. Stora Enson tuotekehitys näyttää tapahtuvan Etelä-Amerikassa. Jäänemme siitä huolimatta odottelemaan.
Sahojen tuotekehityksellä näyttäisi olevan parempi vauhti. Niiden energiatuotantoa voidaan lisätä huomattavasti nopeammin, mitä kuvastaa sahanjohtajan lausunto: jos syöttötariffipäätös annetaan tänään, energialaitoksen tarviketilaukset tehdään huomenna, mutta jos huomenna on sunnuntai, niin tilaukset tehdään vasta maanantaina.
uutiskirje 
