Minulla ei ole mitään henkilökohtaisesti Marja Tiuraa vastaan. Säälin jopa häntä hänen nykytilanteessaan, koska tiedän itse pienemmissä määrin, miten tuskaista on joutua median hampaisiin, syystä tai syyttä.
Mutta tästäkin huolimatta, jotta poliittinen järjestelmämme edes hitusen puhdistuisi, tässä asiassa olisi nyt toimittava suoraviivaisesti. Jos luikuri-Merisalon viimeinen väite siitä, että Tiura lobbasi rahoittajien asiaa, on totta ja todistettavissa, kyllä Tiura silloin on ottanut lahjuksen.
Valtakunnansyyttäjän tulisi viedä juttu valtakunnanoikeuteen – muistanhan oikein, että siellä kansanedustajienkin tekemiset käsitellään –, ja vaatia sekä rangaistusta että Tiuran erottamista eduskunnasta (joka kai lopulta on eduskunnan itsensä käsissä). Oikaiskaa minua, oikeusoppineet!
Mutta oli prosessin kulku mikä hyvänsä, tätä asiaa ei saa painaa villaisella, ja todeta vain, että ”maan tapa” jne. Tämä on nyt kulminaatiopiste.
Marja Tiura ei taatusti ole ainoa, joka tällaista tekee, mutta hänellä kävi huono onni, koska hän on ensimmäinen, joka jäi siitä näin selvästi kiinni. Jos hänet nyt ”armahdetaan”, niin parisataa muuta roistoa pyyhkäisee helpottuneena hiet otsaltaan, ja vanha meininki jatkuu vaan. Siksi Marja Tiura on tuomittava.
Seuratkaapa poliitikkojen viestintää lähipäivinä, niin pääsette muidenkin ”marjatiurojen” jäljille.
uutiskirje 
