Pintaa syvemmältä
Englannin työväenpuolueen vaalitappio oli odotettu. Eräänä varoituksena oli The Guardian-lehden päätös tukea näissä vaaleissa liberaalidemokraatteja. Tämä aikoinaan Manchester Guardian -nimeä kantanut lehti oli hyvin pitkään liberaalien kannattaja, mutta puolueen menetettyä poliittisen painoarvonsa lehti on viime vuosikymmeninä – hyvin riippumattomana – lähinnä kannattanut työväenpuoluetta.
Kannanvaihtoon ei sisältänyt suurta dramatiikkaa, eikä se varmaankaan vaikuttanut merkittävästi vaalitulokseen. Sen sijaan siihen johtanut prosessi on mielenkiintoinen ja luultavasti ainutlaatuinen – sitä on kuvattu lehden omassa jutussa.
Kaksi viikkoa ennen vaaleja lehti kysyi netissä lukijoilta, mitä puoluetta tai mitä asiaa lehden pitäisi vaalipääkirjoituksessaan kannattaa. Toistatuhatta kommenttia tuli ja ylivoimainen enemmistö halusi lehden kannattavan liberaalidemokraatteja. Syynä oli halu todellisen poliittisen vallan muutokseen ja vaalijärjestelmän uudistamiseen.
Liberaalidemokraatit eivät näissä vaaleissa pystyneet ottamaan työväenpuolueen asemaa edistyksen lipunkantajana, mutta kehitys saattaa viedä siihen suuntaan.
Iso-Britannian vanha vaalijärjestelmähän vaikeuttaa muiden kuin kahden vanhan pääpuolueen ehdokkaiden pääsyä parlamenttiin, joten vaatimus järjestelmän uudistamisesta on liberaalidemokraattien keskeinen vaatimus uudessa hallituksessa.
Aikaa kyselyyn vastaamiseen oli vajaat kuusi tuntia, joten voi olettaa, että puolueet eivät ehtineet aloittaa asiassa kovin laajaa kampanjointia. Mitään ratkaisevaa vaikutusta kyselyn tuloksilla ei ilmeisesti myöskään ollut lehden toimittajien yleiseen kokoukseen samana iltapäivänä, jossa keskusteltiin tulevan vaalipääkirjoituksen linjauksista. Noin 200 ihmistä osallistui kokoukseen, jossa tärkeimmät toimittajat istuvat ympyrässä keskellä salia, toiset ei yhtä tärkeät tuoleissa pomojen takana, kun taas loppujoukko seisoo –kunnioitetaanhan The Guardianissakin hierarkioita, vaikka vähemmän kuin muualla.
Talouden kohdalla työväenpuolue sai keskustelussa enemmän pisteitä: Se puolustaa köyhimpiä, kun liberaalidemokraatit ovat keskiluokan asialla. Sosiaalipuolella labouria syytettiin jähmeydestä, kun taas konservatiivien epäiltiin suunnittelevan laajoja leikkauksia.
Ulkopolitiikassa liberaalidemokraatit keräsivät pisteitä Irakin sodan ja uusien ydinsukellusveneiden vastustamisesta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta maailmalla. Ympäristöpolitiikassa konservatiiveja epäiltiin taas lepsuilusta ja työväenpuolueen katsottiin heränneen turhan myöhään näissä asioissa. Liberaalidemokraatit saivat pisteitä monilta, mutta ei kaikilta, ydinvoiman vastustamisestaan. Heidät katsottiin myös pontevimmiksi kansalaisoikeuksien puolustajiksi.
Ennen kaikkea haluttiin uutta ja puhtaampaa politiikkaa viimevuotisen skandaalin jälkeen. Silloin paljastui, että hyvin monet kansanedustajat olivat laskuttaneet parlamenttia usein suuriakin summia jalasmökki-tyyppisin perustein. Skandaali muistutti meidän vaalirahoituskuvioita, sillä erotuksella, että kaikkien puolueiden edustajat olivat osallistuneet tähän saalistukseen, joka kohdistui parlamenttiin, eikä ulkopuolisiin yrityksiin.
Viikkoa myöhemmin julkaistussa pitkässä pääkirjoituksessa The Guardian painotti varsinkin siirtymistä suhteelliseen vaalijärjestelmään, jota lehti muisti kannattaneensa yli sadan vuoden ajan (tällainen maininta antaa tietenkin aikalailla lisää pontevuutta). Nykyjärjestelmä ei enää vastaa demokratian tarpeita ja liberaalidemokraatit ajavat tarmokkaimmin sen muuttamista.
Mieluiten lehti olisi toivonut tämän toteutuvan liberaalidemokraattien ja työväenpuolueen yhteistyönä. Konservatiivit haluavat kynsin hampain pitää kiinni vanhasta, heille edullisesta vaalitavasta. Mutta lehti epäilee puolueen muutenkin pitävän kiinni vanhoista linjauksistaan, vaikka sen suhteellisen tuore johtaja David Cameron on pyrkinyt uudistamaan sitä. Hän on toisaalta itsekin irrottanut EU:n parlamentissa puolueryhmänsä Euroopan suurten oikeistolaisten puolueiden muodostamasta ryhmästä perustaen Itä-Euroopan hämärimpien rotukiihkoilijoiden kanssa ääriryhmän. Hänen hallituksensa tuleekin sekä Lontoossa että Brysselissä luomaan paljon kitkaa pyrkiessään toteuttamaan uuden EU-kielteisemmän politiikan.
Tämä puoli herätti eniten kysymyksiä Ulkopoliittisen instituutin vaalien jälkeisenä päivänä järjestämässä keskustelussa. Tutkija Toby Archerin mukaan juuri Eurooppa-politiikka saattaa olla kari, johon konservatiivien ja liberaalidemokraattien liitto jossain vaiheessa törmää ja ehkä uppoaa.
Konservatiivipuolue on hänen mukaansa nyt euroskeptisempi kuin ollessaan hallituksessa 90-luvulla. Työväenpuolue taas, varsinkin edellinen johtajansa Tony Blair, halusi Iso-Britannialle johtavaa roolia EU:ssa. Liberaalidemokraattien johtaja Nick Clegg, entinen meppi, jatkaisi mielellään tätä linjaa, mutta konservatiivit ovat täysin eri linjoilla.
Viikkolehti Economistin pääkirjoituksissa on väitetty, että liberaalidemokraatit eivät ole pystyneet päättämään, onko heidän paikkansa työväenpuolueen vasemmalla tai oikealla puolella. Clegg halusi ratkaista tämän väittämällä, että hänen puolueensa olisi asettunut työväenpuolueen paikalle edistyksellisen politiikan ”luonnollisena kotina”. Puolueilla ovat hänen mukaansa samat historialliset juuret, mutta labour on jähmettynyt vanhentuneeseen valtiokeskeisyyteen.
Liberaalidemokraatit eivät näissä vaaleissa pystyneet ottamaan työväenpuolueen asemaa edistyksen lipunkantajana, mutta kehitys saattaa viedä siihen suuntaan. Suomen SDP:llä on varmaan syytä miettiä veljespuolueensa tilannetta.
Suomen poliittinen elämä eroaa aika lailla Iso-Britannian vastaavasta, mutta varsinkin demareiden tilanteessa on yhtäläisyyksiä. Kokoomus ja kepu vastaavat yhdessä Iso-Britannian konservatiiveja. Jyrki Katainen ja David Cameron ovat molemmat yrittäneet modernisoida puolueitaan.
Perussuomalaisia vastaavat äärikansalliset puolueet ovat, osittain vaalijärjestelmän vuoksi, jääneet marginaalisiksi, eivätkä RKP:ta vastaavat etniset puolueet ole päässeet hallitusasemiin. Uudistajavoimat, vihreät ja vasemmistoliitto, voisivat taas puolestaan tutkiskella liberaalidemokraattien linjauksia.
uutiskirje 
