Olemme siirtyneet rehelliseen poltiikan tekoon, jos uskomme äskettäin pidettyjen puoluekokousten sanomaan – ja miksemme uskoisi? Kokoomuksen puheenjohtajan kielenkäytössä oli rehellisyys-sana viljalti käytössä. Mitä sanoo Katainen kun osinkovero on 19,6 prosenttia, monen eläkeläisen verotuksen tasolla ja työnteon pitäisi olla aina kannattavampaa kuin muu passiivinen saaminen, vaikka mikäpä sen tietää kuinka raskasta hommaa suurten osinkojen nostaminen on. Muiden pääomatulojen verotuskin on 28 prosentin tasolla. Ei tarvitse olla kovinkaan ahkera, kun työnteosta verotetaan enempi.
Keskusta uusi koko johtonsa, Väyrynen ja Korhonen vetivät vihneen nenäänsä. Jos vanhaherra Väyrynen olisi nuoriherra niin voisi odottaa samanlaista dramatiikkaa kuin 1958, jolloin Vennamo teetätti historian huonoimman hallitussopimuksen Maalaisliiton ja SDP:n välillä koskien maataloustulon kehitystä ja uhaten keskustan edeltäjän Maalaisliiton hajottamisella. Väyrysellä on näyttöjä erikoisesta käyttäytymisestä, EU:n vastustajana hän liittymisneuvottelujen aikana luopui ulkoministerin postissa vaikka olisi ulkoministerinä voinut kaataa EU:hun liittymisen. Tietysti tässäkin on oma logiikkansa, eihän hän olisi voinut menestyä EU:n vastustajana ellei olisi liityttykään.
RKP:llä oli puoluekokouksessaan oma kivi kengässä, kartanonherra Nalle Wahlroos. Entisenä taistolaisena hän on perillä rahan turmiollisuudesta ja yrittää suojella köyhempää kansaa tältä saasteelta, antamalla tähän viittaavia neuvoja RKP:lle. Nalle on uhrautunut ja itse koonnut pahaa mahdollisimman paljon. RKP ei tarvitse tavoiteohjelmaa, vain viittauksen kulloisenkin hallituksen tavoitteisiin. Aika näyttää näkyykö kokoomuksen, ehkä, luopuminen pakkoruotsista seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
uutiskirje 
