Olinhan siellä minäkin, Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Jyväskylässä. Ensimmäistä kertaa kymmeniä vuosia kestäneen poliittisen urani aikana sain kokea itseni vähemmistöläiseksi änkyräksi, vaikka aina ennen olen kantanut enemmistöläisen leimaa.
Ensimmäistä kertaa hiipi puserooni jopa epäilys, että onko aika ajanut ohitseni, vai olenko eksynyt vain väärään porukkaan.
Ei ydinvoimalle, ei turpeenpoltolle, ei muillekin fossiilisille polttoaineille, ei turkistarhaukselle ja niin edelleen.
Jos ydinvoima kielletään, millä tuotetaan teollisuuden ja kotitalouksien tarvitsema perusenergia? Tuomalla rajan takaisesta voimalastako, jossa se tuotetaan aataminaikuisilla laitteilla? Vai ruotsalaisilla tuulimyllyillä, jotka pyörivät akkujen voimalla tyynelläkin säällä? Yksi vaihtoehtohan olisi tuoda Saharan aavikoilta kamelinlantaa? Ai niin, mutta senkin polttaminen saastuttaa. Jäljelle jäänee siis hyppynaru, jota käytettiin aikoinaan jo Kupla-Volkkarin lämmityslaitteena.
Entäpä sitten tuo turkistarhauksen kieltäminen? Mikä oikeus meillä vassareilla on kieltää ihmisiltä laillinen elinkeino? Samallahan olisimme voineet kieltää kanalat, sikalat, sirkukset, hevosurheilun, ja mitä niitä nyt onkaan, joissa pidetään eläimiä luontonsa vastaisissa olosuhteissa.
Joo, esteratsastus on eläinrääkkäystä, puhumattakaan kouluratsastuksesta, jossa hevosen pitää koikkelehtia ratsastajan ohjeiden mukaan kuin mikäkin aropupu.
Sen sanon, että sinä hetkenä, kun ihmiskunta keksii ydinvoiman tilalle jonkun muun vaihtoehdon tuottaa perusenergiansa, minustakin tulee ydinvoiman hillitön vastustaja. Mutta ei ennen. Sillä jos ydinenergia kielletään, pitää olla esittää tilalle korvaava vaihtoehto. Ja käsittääkseni sitä ei vielä ole keksitty. Vai onko?