Viimeinen sana
Mielipidetiedustelut ovat jälleen järisyttäneet poliittista peruskalliotamme. Valtapuolue keskustan gallup-syöksy ja pienpuolue perussuomalaisten gallup-nousu ovat hallinneet poliittista keskustelua kohta parin viikon ajan.
Vaaleihin on aikaa puolisen vuotta, joten ennen niitä ehtii tulla vielä aika monta gallupia. Niiden takia ei missään puolueessa ole – ainakaan vielä – syytä painaa paniikkinappulaa, jos kohta ei kannata availla kuohuviinapullojakaan.
Mielipidemittaukset ovat osa poliittista järjestelmäämme ja niillä voi olla myös vaikutuksia vaalitulokseen. Voittajaksi arvellun takana on ainakin mukavampaa lymytä suojassa, kuin painaa niska kyrmyssä kohti vihmovaa viimaa ja vastoinkäymisiä.
Markkinatutkimuksia ei pääse karkuun, ellei sitten linnoittaudu salometsien piilopirttiin.
Onneksi emme kuitenkaan elä pelkästään gallup-demokratiassa, vaikka harva se viikko jonkun mittauslaitoksen utelija yrittää selvittää, vedätkö ohrakakkosi päälle aitoa rasvaa vai mautonta margariinia. Toinen on kiinnostunut siitä, käykö mieluimmin kaupassa vai kioskissa – illalla, aamulla vaiko kenties yöllä. Kolmas kyselee, ajelisitko mieluusti jollakin Kialla vai olisiko Audi mukavampi.
Näitähän riittää. Useita markkinatutkimuksia on menossa koko ajan ja niiden avulla ohjataan kuluttajan käyttäytymistä ja toisaalta tyrkytetään turhakkeita viattomasti kyselijöitä auttaneille.
Markkinatutkimuksia ei pääse karkuun, ellei sitten linnoittaudu salometsien piilopirttiin.
Puolueiden gallupkannatus on niin totta kuin mahdollista juuri sillä hetkellä, kun sitä kysytään. Gallupit mittaavat vastaajien kysymyshetken mielialaa. Vastaus heijastelee enemmänkin puolueen brändiä kuin pohdittua poliittista mielipidettä. Vaaleissa on perinteisesti ollut päinvastoin, tosin tilanne on viime vuosina muuttunut.
Mielipidemittauksiin kannattaa kuitenkin suhtautua vakavasti, kun pitää visusti mielessä, että ne eivät ole vaalitulos. Se ratkeaa vasta sunnuntaina 17. huhtikuuta ja parin viikon aikana ennen sitä.
Itse asiassa viimeinen viikko ennen vaalipäivää on ratkaiseva. Silloin epävarman mieli on avoin vaikutteille. Huonoa politiikkaa tehnyt puolue tuskin silloinkaan saa anteeksi kaikkia pahoja tekojaan.
Puolueiden kannatusmittauksiin voi suhtautua myös toisin. Muun muassa Iltalehti (2.11.) ihmetteli sitä, että Vasemmistoliitto ”uskottelee” puolueen verkkosivustolla Vasemmistoliiton olevan Suomen neljänneksi suurin puolue. Lehden mukaan puolueen pitäisi kuitenkin seurata kiltisti mielipidemittauksia ja niitata asemansa puoluekartalla niiden mukaan ja viestittää olevansa kolmanneksi pienin eduskuntapuolueista.
Asiaan perehtymätön taho voisi nyt kysyä Iltalehdeltä, vaihtuvatko kansanedustajat nykyään aina kunkin gallupin jälkeen vai noudatetaanko vielä perustuslakia ja kansalaiset päättävät edelleenkin voimasuhteista kerran neljässä vuodessa?
Samalla logiikalla lehden pitäisi nälviä myös keskustaa. Eihän mittausten mukaan kolmanneksi suurin puolue alle 18 prosentin kannatuksella kai oikein voi olla pääministeripuolue? Meillähän on nyt siis väärin perustein keskusten puoluekokouksessa valittu pääministeri; nopeasti vaihtoon ja siitä tieto äkkiä nettisivustolle.
Vaikea on ymmärtää myös Iltalehden logiikkaa liittyen Kansan Uutisten verkkolehteen. Iltalehden mukaan Kansan Uutisten Viikkolehtensä ohella julkaisema verkkolehti lisäisi ”vasemmistoliiton viestinnällistä sisäänpäin lämpiävyyttä.
Verkossa KU:n lehti on kuitenkin kansalaisten luettavana samalla viivalla kaikkien muiden verkkojulkaisujen kanssa. Ihan lukematon lehti ei olekaan. Esimerkiksi lokakuussa KU:n verkkolehdellä oli yli 130 000 vierailua. Tämän vuoden aikana käyntien määrässä on ylitetty yhteensä jo miljoonan raja.
Vuorovaikutuskin toimii, sillä vuoden aikana sivustolla on käytetty yli 36 000 moderoitua keskustelupuheenvuoroa.
Aika sisäänpäin lämpiävää toimintaa!
uutiskirje 