Aluekehitys on erilaistamassa Suomea siinä määrin, että on aika keskustella yhtenäishallinnon tulevaisuudesta. Yhtenäishallinnolla tarkoitan samanlaista kunnallishallintoa ja aluehallintoa maan kaikissa osissa. On pohdittava, onko siirryttävä yhtenäishallinnosta eriytyneeseen hallintoon.
Etelä-Suomeen on syntymässä erittäin suuria kuntia. Ennen pitkää pääkaupunkiseudulla tapahtuu liitoksia. Lahden seutu, Turun seutu ja Tampereen seutu seuraavat. Kutsun Etelä-Suomeen perusteilla olevia kuntia yhtenäiskunniksi. Ne ovat lähes nykyisten maakuntien kokoisia eikä niiden ja keskushallinnon väliin enää tarvita aluehallintoa, vaan yhtenäiskunnat voivat asioida suoraan ministeriöiden kanssa.
Väli-Suomen alueella läntisessä ja keskisessä Suomessa olisi kuntaliitosten sijaan järkevämpää vahvistaa aluehallintoa. Olisi mahdollista siirtyä yhtenäismaakuntiin, joita muodostettaessa nykyiset maakuntien liitot ja valtion aluehallinto sulautettaisiin.
Valtion on otettava yhä suorempi vastuu kansalaisten peruspalveluista.
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnista muodostuisi ihanteellinen 440 000 asukkaan yhtenäismaakunta, jossa keskitetty hallinto organisoisi kansalaisten peruspalvelut, erikoissairaanhoidon ja aluekehityksen.
Itä- ja Pohjois-Suomen syvenevien vaikeuksien alueella ei ole mahdollista toteuttaa yhtenäiskunta- tai maakuntamallia. Valtion on otettava yhä suorempi vastuu kansalaisten peruspalveluista, erityisesti sosiaali- ja terveys- sekä sivistyspalveluista. Kunnat on tarpeen säilyttää kansalaisten lähiyhteisöinä, mutta niiden tehtäviä tulee vähentää. Raskaan sarjan palvelut on jatkossa organisoitava valtion paikallishallintoalueiden kautta.
Kaavailemani eriytyneen hallinnon Suomi ei tarkoittaisi eri osissa maata asuvien eriarvoista kohtelua. Eriyttäminen olisi väline toteuttaa oikeudenmukaisuutta: kansalaisille taattaisiin palvelut varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Vanhan yhdenvertaisuuteen perustuvan hallintoperiaatteen ylläpitäminen on johtamassa yhä suurempaan eriarvoisuuteen. Yhdenvertaisuuden sijasta on alettava puhua oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisen elämän takaamisesta. Oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus edellyttävät eriytynyttä hallintoa.
Aluekehittämisen toimivaltaa siirrettäisiin eriytetyn hallinnon Suomessa kansalaisjärjestöjen, hallinnon ja yritysten muodostamille paikallisen kumppanuuden yhteisöille. Ohjelmaperustaisesta kehittämisestä siirryttäisiin yksilöperustaiseen kehittämiseen, jossa tuettaisiin pitkäjänteisesti yksilöllisiä kehityspolkuja elämänurasopimusten avulla. Rahallisia resursseja kehittämiseen tarvittaisiin nykyistä vähemmän, mutta tulokset voisivat olla moninkertaisia.
Moniaineksisessa suurkunnissa tarvittaisiin toimivaltaista kunnanosahallintoa, joka organisoitaisiin aluelautakuntien avulla. Vahvat aluelautakunnat loisivat edellytyksiä kansalaislähtöiselle kylä- ja kaupunginosatoiminnalle.
kuvalähde: lehtikuva





