Pitävätkö nuoret jo kahdeksan tunnin työpäivää itsestään selvyytenä? Tietävätkö he, kuinka monta tuhatta ”agitaattoria” on murhattu, kun nämä puhuivat 12-tuntisen työajan lyhentämisestä?
Palataanko pian entiseen, jopa 14 tunnin päivään? Vauhdikkaasti ollaan jo vääntämässä historian pyörää taaksepäin, huonompaan suuntaan. Kaksi amerikkalaista kirjailijaa ylisti ahkeria työntekijöitä: he työskentelevät jokaisena viikon päivänä 14 tuntia.
Uskonnollinen lehdistö Amerikassa puolustelee taas orjuutta hyvänä talousjärjestelmänä. Orjilla tiettävästi ei ole rajoituksia työajasta. Tuleeko sinun orjia sääli, kysytään. Ei pitäisi, sillä omistajahan huolehtii kaikista heidän tarpeistaan, he perustelevat.
Muinaisessa Roomassa oli kuulemma suuri yhteiskunnallinen ongelma, kun orjat karkailivat. Eikö vielä suurempi inhimillinen ongelma ollut karkaamattomat orjat? Vanhassa Egyptissä Mooses kävi kovaa vääntöä vaatiessaan orjille kolmea vapaapäivää, toki vain kerran elämässä. Ei käy, väitti kaikkien työläisten ja orjien farao.
Onko nyt pääomalla omaa- tai mitään muutakaan tuntoa?




