Aikoinaan, kun Suomi liitettiin EU:n arvoyhteisöön ja rahaunioniin, meille luvattiin rahamarkkinoiden vakautta. Samoin luvattiin kasvua ja työllisyyttä. Pääomien vapauttaminen oli kaikkien vapauksien äiti. Valitettavasti poliittiset päättäjät eivät ymmärtäneet tuolloin, mitä ”vapauden ideologia” merkitsi pääoma- ja pankkimaailmassa.
Kun Yhdysvalloista lähti liikkeelle nykyinen finanssikriisi vuonna 2008, valtionvarainministeri Jyrki Katainen kertoi, että se ei tule koskemaan EU:ta ja varsinkaan Suomea. Poliitikot eivät ymmärtäneet mitä seuraa, kun pankkien johdannaismarkkinat olivat kasvaneet IMF:n mukaan 11-kertaisiksi koko maailman BKT:hen verrattuna. Ei Kataisella eikä valtionvarainministeriön asiantuntijoilla mikään hälytyskello soinut. Kaikki oli vain ”fantastista”.
Islannin pankkien romahdus oli alkusoittoa EU:n tulevalle kehitykselle. Kun Islanti ei ollut EU:n jäsen, se oli tietysti islantilaisten syytä, kun eivät olleet liittyneet EU:n ”turvasatamaan”. Vielä tuolloinkin Katainen väitti, ettei kriisi koske Suomea.
Kun sitten Kreikka ajautui suoritustilaan ja suomalaiset veronmaksajat joutuivat EU:n ja Suomen antamien lainojen takuumieheksi, ääni muuttui kellossa. Kreikkaa Suomi on tukenut tähän mennessä vasta runsaalla puolella miljardilla. Suomi on sitoutunut lainaamaan kolmelle kriisimaalle eli Kreikalle, Islannille ja Latvialle yhteensä 2,2 miljardia euroa. EU:n koko tukipaketti Kreikalle oli 110 miljardia euroa ja Katainen riemuitsi, että ”EU otti niskalenkin markkinavoimista”.
Vasta Kreikan romahduksen jälkeen eurooppalaiset poliitikot heräsivät ruususen unestaan. Markkinoita rauhoittaakseen he loivat pankeille stressitestit, jotka muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki pankit läpäisivät, myös irlantilaiset pankit. Kaiken piti taas olla hyvin.
Stressitestin läpäisseet irlantilaiset pankit ovat nyt kuitenkin vuorossa. Katainen vaatii miehekkäästi ”takuita” Irlannilta, kun Suomi joutuu taas kerran lainaajaksi ja takaajaksi. Hän vaati takuita jo Kreikan yhteydessä, mutta silloin Saksan ja Ranskan isot pojat ja tytöt eivät ottaneet ”kykypuolueen” edustajan toivomuksia kuuleviin korviinsa, hehän olivat pelastamassa omia pankkejaan, eikä Kreikan valtiota.
EU:n keskuspankki on tukenut Irlantia jo 100 miljardilla eurolla ostamalla Irlannin joukkovelkakirjoja, kun ne eivät enää kelpaa markkinasijoittajille. Herää kysymys, mistä EKP saa rahat tällaiseen konkurssikypsän valtion pönkittämiseen. EKP:n takuumiehenä on tietysti EU:n jäsenvaltiot ja sitä kautta veronmaksajat! EKP on laittanut setelipainonsa pyörimään, jotta markkinoille saataisiin rahaa, kun sijoittajat eivät enää usko Irlantiin. Hyperinflaatio taitaa olla ainoa keino selviytyä jättiveloista, vaikka se asuntovelallisille on myrkkyä.
Edellisen 90-luvun laman jälkeen Irlanti paistatteli Suomen kanssa talouden kasvutilastojen kärjessä. Suomen kasvu perustui teollisuuden ja viennin kasvuun, mutta Irlannin kasvu perustui pelkkään kuplatalouteen. Sinne houkuteltiin pankkitoimintaa ja itc -yrityksiä määräaikaisella verovapaudella ja erittäin alhaisella 12 prosentin yritysverotuksella (Suomi 26%, USA 39%, Japani 41%, Kiina 25%, Intia 34%) Se sai Irlannin talouden keinotekoiseen kasvuun, jonka seurauksena pankkisektorin koko kasvoi seitsenkertaiseksi maan talouden kokoon nähden.
Seuraavana vuorossa ovat Portugali, Espanja, Italia. Jonon päässä saattavat olla myös Englanti ja Ranska, jos näiden maiden pankit eivät pysy pystyssä. Tätä on se EU:n tuoma ”taloudellinen vakaus”, joka vaatii tekohengitystä kaikilta. EU:n ydinvaltioiden pankit ovat vastuuttomasti tyrkyttäneet lainoja nyt vaikeuksissa oleville etelävaltioille. Niiden pelastamisesta ei ole kysymys, vaan saksalaisten, ranskalaisten ja englantilaisten pankkien. Pankit ovat tyrkyttäneet velkaa kaikille ja kaikkialle niin, että koko maailma makaa velkapommin päällä. Se voi räjähtää lopullisesti ihan milloin vain.
Vaikka Katainen röyhistelee ”pitävänsä tiukkaa linjaa”, hän on vain pelinappula muiden johtamassa pelissä äänettömänä yhtiömiehenä. ”Vapauden ideologian” sokaisemana hän on laittamassa suomalaistenkin veronmaksajien rahoja ulkomaisten pankkien pohjattomaan mustaan aukkoon.
Edellä kerrottu valitettavasti todentaa, mitä on Suomen korkeimman talouspäättäjän osaaminen ja ammattitaito talousasioissa. Vaikka valtionvarainministerin palkkataso on murto-osa isoimpien pankkien johtajien palkoista, voisi häneltä edellyttää edes jonkinlaista visiointikykyä tulevasta taloudellisesta kehityksestä.
Voisi olettaa myös, että Katainen laittaisi kaiken osaamisensa peliin, jotta pankkien osakkeenomistajat laitettaisiin täysimääräisesti vastuuseen aiheuttamistaan yhteiskunnallisista tuhoista.
Poliitikot ovat vapauden ideologian sokaisemina päästäneet pankit keskittymään ja kasvamaan niin suuriksi toimijoiksi, että niitä ei voi päästää konkurssiin. Siksi tuntuu vastuuttomalta huutaa aina veronmaksajia pelastajaksi poliitikkojen omista virheistä.
lehti 