Spektr-lehden päätoimittaja Eilina Gusatinsky käsitteli kolumnissaan ”Itsenäisyyden uudet periaatteet” (VL 3.12. ja KU 6.12.) Suomen kansalaisuuden saamista esimerkkitapauksen kautta. Mahdollisuus menetetyn kansalaisuuden palauttamiseen viiden vuoden määräajassa ilman Suomessa asumisen edellytystä tuli voimaan uudessa kansalaisuuslaissa vuonna 2003. Kirjoittaja epäilee, että lainmuutoksesta ei kerrottu tarpeeksi selkeästi ja lain soveltaminen on ollut erilaista riippuen hakijan kansalaisuudesta.
Lain voimaantulosta tiedotettiin runsaasti keväästä 2003 alkaen aina määräaikaisen siirtymäsäännöksen voimassaolon päättymiseen asti kesällä 2008. Asiasta tiedotettiin Ulkomaalaisviraston (nyk. Maahanmuuttovirasto) kotisivuilla, tiedotustilaisuudessa, Suomen edustustojen sivuilla ja muun muassa Suomi-seuran avulla paikallisten järjestöjen kautta. Tieto uudesta laista ja kaksoiskansalaisuuden aikaisempaa laajemmasta hyväksymisestä saavutti asiakkaat hyvin, ja kansalaisuusilmoituksia teki kaikkiaan yli 20 000 henkilöä.
Gusatinsky kirjoittaa lain soveltamisesta seuraavaa: ”Veikkaan, että Amerikan, Ruotsin ja Venäjän suomalaisilta löytyy kokemuseroja, vaikka kyseessä on ollut yksi ja sama laki – – Haluan luottaa siihen, ettei asenteilla ole mitään vaikutusta päätöksien tekoon. Tuli mieleen: mitenhän kävisi, jos Julian Assangen Wikileaksin tyyppinen paljastus tehtäisiin tietyissä virastoissa?”. Maahanmuuttovirasto käsittelee kaikki hakemukset ja ilmoitukset samojen, tarkasti sovittujen periaatteiden mukaan. Jos hakija epäilee, että lakia on sovellettu väärin, hän voi hakea muutosta saamaansa päätökseen valittamalla hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Viraston päätös kumotaan erittäin harvoin laintulkinta- tai menettelyvirheen takia. Viime vuosina viraston päätöksistä vain muutama on palautunut uudelleen käsiteltäväksi valituksen jälkeen.
Kansalaisuuslain muutos on parhaillaan käsittelyssä eduskunnassa ja tullee voimaan vuonna 2011. Muutoksen myötä mahdollisuus menetetyn kansalaisuuden palauttamiseen ilman Suomessa asumisen edellytystä muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi.