Suomalaisenkin koulun historiallisena rasitteena on ollut lasten syrjintä vaihtelevilla verukkeella. Oppivelvollisuuskoulun lukukauden päättäjäisjuhlan kuuluukin olla vapaa minkään yksittäisen uskomuksellisen ryhmän päällepäsmäröinnistä.
Loiskiehunta tämän asian ympärillä vain osoittaa, että valtion laitoksineen ei pidäkään alistua minkään uskomusryhmän käsikassaraksi. On aika erottaa Suomessakin vihdoin sivistysvaltioiden malliin kirkon ja valtion toiminnat.
Koulussa tarvitaan kipeästi uskontoryhmien rajoista välittämättä kaikille lapsille yhteistä etiikanopetusta.
Hatunnosto niille kouluille, joissa on sanouduttu irti uskomusryhmien painostuksesta! Kataisen jyrähdykset tässä asiassa eivät mielestäni osoita arvojohtajuutta vaan populistista ääntenkalastelua maahanmuuttovastaisuuden aallolla.
Keskustelupalstoilla on nostettu esiin muista piittaamattomia käytäntöjä maista, joita meillä ei ole ollut tapana pitää muutenkaan suvaitsevaisuuden esimerkkimaina. Koulutuksen mallimaana meidän on huolehdittava, että vaalimme vain vaalimisen arvoisia perinteitä. Lasten syrjivä kohtelu ei kuulu niihin, eikä varsinkaan koulun lukukausien päättäjäisjuhlissa.