Viime vuonna Tanskan merialueilta tullut suolainen, mutta vähähappinen merivesi vaikuttaa edelleen Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella, kertovat Suomen ympäristökeskuksen tutkimusalus Arandan talviseurantamatkan tulokset.
Arandan matkanjohtaja, erikoistutkija Juha Flinkman alleviivaa, että kyse ei ollut hapekkaasta suolapulssista Pohjanmereltä, vaan Tanskan salmien luota tulleen jo sekoittuneen veden tulosta Itämeren puolelle.
Fosfori vapautuu Flinkmanin mukaan hapettomissa olosuhteissa.
Arandan kolmiviikkoisella talviseurantamatkalla tutkittiin Itämeren suola-, happi- ja ravinnepitoisuuksia sekä planktonia Suomenlahdella, Ahvenanmerellä, Selkä- ja Perämerellä sekä varsinaisen Itämeren altaan koillis- ja keskiosissa.
Syvän veden happitilanne ei ole viime vuodesta juuri kohentunut.
Sinileviä ehkä tulossa Suomenlahdelle
Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuus on tänä talvena ollut viimevuotista korkeampi. Toisaalta syvässä vedessä fosforipitoisuus on viime talvea alhaisempi. Tämä viittaa siihen, että vesi on nyt tehokkaammin sekoittunut, ja fosforia on siirtynyt syvältä lähemmäs pintaa.
Fosforipitoisuuden nousu pintakerroksessa voi lisätä sinileväkukintojen riskiä tulevana kesänä. Leväkukintaennuste annetaan kuitenkin vasta kesän kynnyksellä. Tällöin tiedetään, miten ravinnetilanne kehittyy lopputalven ja kevään aikana.
Flinkmanin mukaan sinilevän esiintymiseen vaikuttavat myös lämpötila ja kilpailevien levien elinolosuhteet. Kilpailevat lajit voivat hyötyä esimerkiksi valumavesien mukanaan tuomasta typpikuormasta.
Pohjanlahdella ei juuri ole muutoksia viime talven fosforitilanteeseen verrattuna.
Pohjanlahdelle ei pääse Itämeren pääaltaan suolaista ja vähähappista syvävettä sen ja Itämeren pääaltaan välillä olevan kynnyksen ansiosta. Pohjanlahti on myös vähäravinteinen fosforin osalta. Koska syvä vesi ei kärsi happikadosta, ei fosforia pääse vapautumaan pohjasta kuten Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella.
Maneetteja saman verran
Kampamaneettien runsautta seurattiin Suomenlahdella. Niiden määrät olivat samalla tasolla kuin viime talvena. Arktisia kampamaneetteja löytyi kaikilta asemilta aivan itäisintä Suomenlahtea myöten. Suurimmat tiheydet, 2 800 yksilöä neliömetriä kohti, löytyivät keskiseltä Suomenlahdelta, jossa syvä vesi on muutaman promillen suolaisempaa kuin idässä
Arktinen kampamaneetti on suolaisen veden laji, ja pohjoisella Itämerellä se elää suolaisuuden minimirajoilla. Amerikankampamaneettia ei edelleenkään tavattu Suomen aluevesiltä.
Flinkman ei pidä amerikankampamaneettia uhkana Suomen vesillä, vaikka tulokaslaji onkin romahduttanut ekosysteemit Kaspianmerellä ja Mustallamerellä. Maneetit söivät eläinplanktonin käytännössä loppuun, minkä vuoksi kalakannat ja kalastuselinkeino romahtivat.
Flinkman perustelee optimistisuuttaan sillä, että Suomessa veden vähäsuolaisuus estää maneetin leviämisen. Alunperin suomalaistutkijat pelästyivät amerikankampamaneetin pesiytyneen Suomeen. Laji osoittautui kuitenkin sen arktiseksi sukulaiseksi.
Amerikankampamaneettia tavataan tosin eteläisellä Itämerellä.