TAMARA DREWE (Englanti 2010). Ohjaus: Stephen Frears. Käsikirjoitus: Moira Buffini. Perustuu Posy Simmondsin sarjakuvaromaaniin. Kuvaus: Ben Davis. Musiikki: Alexandre Desplat. Pääosissa: Gemma Arterton, Roger Allam, Dominic Cooper, Luke Evans, Tamsin Greig.(Elokuvan ensi-ilta on 27/5).
Talvella ensi-iltansa saaneen Mike Leigh -filmin Vuosi elämästä (2010) tavoin Tamara Drewe etenee vuodenaikojen kierron mukaan.
Tyyli- ja sävellaji ovat kuitenkin erilaiset, aivan kuten näiden elokuvien ohjaajien profiilitkin: Leigh on auteur, Stephen Frears luotettava ammattimies.
Pohjana oleva sarjakuvaromaani on antanut elokuvalle reipaslentoisen piristysruiskeen.
Kyseinen romaani taas on saanut inspiraatiota Thomas Hardyn klassikosta Kaukana mielettömästä maailmasta (1874), mikä takaa leffan ”syvän englantilaisuuden” nykypäivän ei ihan arkisimmassa kylämiljöössä.
Tamara Drewe on rakkaus- ja kyläkomedia, paikoin varsin riehakas ihmissuhdekaruselli, jossa riittää sekä seksin että sen ainoan oikean janoa kolmen sukupolven voimin.
Asialla ovat varhaisteini-ikäiset, kolmekymppiset ja keski-ikäiset.
Leffa on erinomaisesti näytelty hyvän mielen ensemble-filmi, jossa on tilaa nasevalle verbaalihuumorille ja hauskalle tilannekomiikalle.
Harmi, että homma hieman latistuu loppuselvittelyissä.
Nimihenkilötoimittajan (Gemma Arterton) suosio miesten keskuudessa on nenäleikkauksen jälkeen kohonnut huippulukemiin. Näyttävän naisen palloilu minishortseissa närkästyttää varttuneempaa rouvasväkeä.
Keskeisenä näyttämönä on kirjailijatalo, jonka isäntä on menestyvä rikoskirjailija ja parantumaton häntäheikki. Häntä odottaa tarinan rankin opetus.
Leffan ilopillereiksi nousevat sen nuoret välkyt neidit rocktähtijahdissaan, joka paisuu hieman härskiksi sähköpostijunailuksi. Sen päälle sopii lähettää vielä kännykällä paljastava pusukuva.