Olen usein miettinyt millainen olisi suomalaisista futaajista koottu ”täydellinen” suomalainen jalkapalloilija. Siis jos suomalaisista futaajista, aktiiveista tai eläköityneistä, koottaisiin parhaat osat yhteen yksilöön. Kaikki tuntevat Mary Shelleyn tarinan Frankensteinin hirviöstä. Raa’an yksinkertaisesti kerrottuna, romaanissa tohtori Frankenstein haluaa luoda jotain uutta ja poikkeuksellista, ja päätyy kokoamaan uuden ihmisen käyttämällä siihen pääasiallisesti ihmisten ruumiinosia.
Kesä on lukemisen aikaa, joten ottakaa mukava asento laitureilla ja verannoilla kautta Suomen ja nauttikaa kesänovellistani, jolle annan Palloliiton Visio 2020:n isähahmon innoittamana nimeksi ”Jakosen hirviö”.
Hirviölle tulisi Sami Hyypiän luusto ja lihasrakenne, sekä siihen lisättynä Jonatan Johanssonin nopeusominaisuudet ja Shefki Kuqin rintakehä. Siitä tulisi Frankensteinin hirviön lailla isokokoinen ja jykevä ja sen rintakehään pysähtyisivät niin pallot, kuin vastustajatkin. Sami Hyypiä kärsi urallaan erittäin vähän loukkaantumisista. Vaikka suuri ansio tästä voidaan laskea oikeaoppisen lihashuollon piikkiin, on myös perinnöllisyydellä asian kanssa paljon tekemistä. Johansson taas oli urallaan ennen kaikkea tuulennopea etenijä.
Aleksei Eremenko Juniorilta ottaisin hänen oikean jalkansa. Losan oikean jalan syötöt ja keskitykset ovat parhaimmillaan maailmanluokkaa. Vasemman jalan luovuttajan valinta on hankalampi. Pitkään pohdittuani päädyin oikeajalkaiseen Jari Litmaseen, silläkin uhalla, että hirviöstä tulee tällöin loukkaantumisherkkä. Litmasen tekeminen kentällä on äärimmäisen taitavaa kummalla jalalla tahansa. Oikeajalkaisen pelaajan vasemman jalan valitseminen kertonee enemmän suomalaisten huippuvasureiden puutteesta.
Entä jos Jakosen hirviöön olisi mahdollista siirtää myös pelaajien henkisiä ominaisuuksia? Kuningas Litmaselta voitaisiin siirtää kaikki hänen luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa, mutta tyydytään tällä kertaa valitsemaan Litmaselta pelikäsitys ja kyky hahmottaa pelin eri aspektit. Aki Riihilahdelta siirrettäväksi tulisi asenne, ammattimaisuus ja tinkimättömyys harjoittelua ja pelaamista kohtaan. Teemu Tainion periksiantamattomuus valitaan mukaan ilman muuta, samoin nuoren Mikael Forssellin röyhkeys. Napataan mukaan vielä Roman Eremenkon pelitilannekovuus ja rohkeus, niin paketti alkaa olla valmis.
Tällainen pohdinta on lapsellista, sen myönnän. Kuitenkin jos ajatellaan suomalaisia futaajia kautta aikain, vaikuttavat kaikki, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, melko yksioikoisilta ja yhteen tiettyyn muottiin puristetulta. Sinusta tulee puolustaja, kehitä pääpelitaitoasi. Sinusta tulee hyökkääjä, kehitä nopeuttasi ja vetele paljon. Esimerkiksi A-maajoukkueella oli pitkään keskikentän keskelle liuta kovia rikkovia pelaajia, eikä yhtään rakentavaa, hyökkäävää pelaajaa. Vasta nyt on liitossa ja seuroissa herätty mukaan monipuolisen pelaajakehityksen junaan. Nykyjalkapallossa huiput ovat monitaitureita ja osaavat pelata niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaankin. Maajoukkueen ja suomalaisen futiksen nousu tulee kestämään vielä pitkään ja vaatimaan kärsivällisyyttä kaikilta, ei vähiten seuroilta, Palloliitolta ja tulevilta huippufutaajilta itseltään.
Viikon Vakiokupongilla on tarjolla otteluita Suomen kolmelta korkeimmalta sarjatasolta. Kohteen 2 ottelu käydään kotimaisten huippujoukkueiden FC Hongan ja FC Interin välillä. Honka on aloittanut kautensa alakanttiin, Inter taas on TPS- tappiosta huolimatta mainiossa vireessä. Mikäli Honkapuolustus saa pidettyä kurissa kovakuntoisen Interkolmikon Furuholm-Ojala-Lehtonen, on sillä mahdollisuus voittoon. Ottelu tulee olemaan tasainen ja vierasvoitto kannattaakin varmistaa ristillä. Viikon varman voi poimia kohteesta 7 FC Futura–Klubi 04. Nollanelonen on ollut alkukaudella jopa yllättävän vakuuttava. ”Nollanelonen” on selvä suosikki jopa ilman emoseuralta liikeneviä vahvistuksia. Merkiksi siis kakkonen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 3.7.2011 klo. 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2 (X), 2 (1), 1 (X), 1, 1, 2, 1, 2, 2 (X), 2, 1(X), 2(X).