POTICHE – AIVOVAIMO (Potiche, Ranska 2010). Ohjaus ja käsikirjoitus: Francois Ozon. Perustuu Pierre Barillet´n ja Jean-Pierre Gredyn näytelmään. Kuvaus: Yorick Le Saux. Musiikki: Philippe Rombi. Pääosissa: Catherine Deneuve, Gerard Depardieu, Fabrice Luchini, Karin Viard.
”Kyllä elämä on ihanaa”, julistaa Catherine Deneuve ranskalaiskomediassa.
Kieltämättä elämä sitä joskus on, mutta ei onneksi niin kornilla tavalla kuin madame D. sen esittää.
Potiche – aivovaimo on kuin ranskalaisen elokuvan eläviin legendoihin kuuluvan Deneuven juhlaelokuva, joten Gerard Depardieu sopii vanhan heilan rooliin.
Potiche käy Deneuven nuoruuden läpimurron Cherbourgin sateenvarjojen (1964) päivityksestä. Se näkyy karkkimaisessa epookissa, kirkkaissa väreissä, lavasteissa ja puvustuksessa sekä tarinan reippaassa irtiotossa suhteessa elämän realiteetteihin.
Kirjoittaja-ohjaaja Ozon kertoo saaneensa vetoapua sateenvarjotehtaan edustusrouvan hahmoon seurattuaan Ranskan vuoden 2007 presidentinvaaleissa Sarkozyn tiukoille panneen sosialistien Segolene Royalin vaalikampanjaa.
Rinnastus on auttamattoman teennäinen. Tapahtumien sijoittaminen 1970-luvun loppuun on sekin vähän kiikun kaakun.
Tarinan edetessä kiihtyvä poliittinen vääntö ja tapa ajaa naisasiaa tuottavat pullamössömäistä maailmojen syleilyä. Leffassa on voimakas jälkijättöisyyden sivumaku.
Francois Ozonin uralla Potiche on huomattava kaupallinen kallistuma verrattuna aiempiin merkkitöihin Rakkaus – Meno & Paluu (2004) ja Swimming Pool (2003).