KLOVNI – KYLLÄ NOLOTTAA (Klovn: The Movie, Tanska 2010). Ohjaus: Mikkel Nörgaard. Käsikirjoitus pääosien Casper Christensen ja Frank Hvam. Kuvaus: Jacob Banke Olesen. Musiikki: Kristian Eidnes Andersen.
Tanskassa jättimenestyksen saanut komedia vie jälkipuberteettisesti oireilevat nelikymppiset päähenkilöt ikimuistoisia elämyksiä lupailevalle kanoottiretkelle. Matkaseurana on myös varhaisteini-ikäinen poika.
Elokuvan suomenkielisen nimen ”nolottaa”-verbi tuo mieleen nolojen tilanteiden miehen Mr. Beanin.
Tabujen kimppuun käydään suorasukaisesti.
Nolot tilanteet ovat myös päähenkilökaksikon Frankin ja Casperin hupikauraa, mutta pohjalla sykkii toinen huumori- ja ihmiskäsitys kuin Bean-sketseissä ja -filmeissä.
”Tour de Pimpsa”, tuulettaa lähdössä voitonriemuisena Casper. Määränpäänä häämöttää Euroopan korkeatasoisimmaksi kehuttu bordelli.
Mutta kerrankos lomakylän humussa käy niin, että seuraan liittyy uusia tuttuja ja lopulta mennään täysillä poikien kesken.
Tässä kohdassa miehemme voi lohduttautua tutulla sloganilla: ei yx kerta homoo tee.
Valtaosa meistä iltapäivänäytännön vähälukuisesta yleisöstä nauroi makeasti tuolle episodille, onhan sen komiikka takuuvarmalla pohjalla nostaessaan pintaan heteroseksuaalisesta näkökulmasta koetun kauhukuvan.
Tapahtuman – ja sen jälkihoidon – huvittavuus iskee hauskasti ylipäänsä morkkiskokemuksen ytimeen.
Muuten tanskalaiskomedia ei paljon naurattanut.
Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että päähenkilöiden toilailut eivät jalostu vapauttavaksi komiikaksi. Enemmän on tarjolla aineksia ylimieliseen tai piilosadistiseen hekotteluun.
Tabujen kimppuun käydään suorasukaisesti, häijyn kaksinaamaisesti ja tiukan luokkasidonnaisesti: seksi ja seksistisyys, nöyryytys ja nöyryyttäminen vauraan keskiluokkaisen tapakulttuurin maailmassa, ja se on siinä, leffan lystinpidon ideologinen perusta.
Näinkin suoran käden ”julmuuden teatterin” kehiin sopivat luontevasti Dogma-elokuville ominaiset arkiset puitteet, pokka pitää -näyttelijätyöskentely sekä käsivarakuvaus.
lehti 